Mielikuvia 1: Kokovartalopuudutus

Miesnäkökulma miehestä naisen kautta: "Housut pois ja hoitoon." 

Laillistetun ammatin harjoittajana, Lääkintöhallituksen rekisteriin merkittynä hierojana kuulemani tervehdys oli vitsi, jota minä en kehoittanut tekemään. Se oli joidenkin hierojien ehdoton toivomus. Olin poissa vuosia ja asiakkaat etsivät korvaavaa hierojaa. Etsinnän tuloksesta miesasiakas kertoi.

- Olin kuullut thaihieronnasta Thaimaassa, että se tehtäisiin kuivahierontana puuvillaisen alusasun päältä. Ujona miehenä uskaltauduin menemään sisälle (thai)

hierontapaikkaan. Maksoin 100 mummonmarkkaa sisäänpääsystä. Minut ohjattiin verholla eristettyyn koppiin kehoituksella riisuutua. Sisään tulee nainen, luettelee hinnat; pienempi hoito 500 mk, koko hoito 700 mk. Samalla nainen tempoo boksereitani. Ujona miehenä kuulemani perusteella hieronnasta en luopunut boksereistani. Nainen näkee tempomisen turhaksi ja poistuu paikalta. 

- Hierontaa ei saisi tästä putiikista, arvelee mies pukiessaan vaatteitä päällensä. Odottelee tiskin takana palautettavaksi 100 -markkasta. Ketään ei tule paikalle. Näin kävi miehelle, kun mielikuvat eivät vastaa tarjottua tuotetta. 

Herään aikaisin tänään lauantaiaamuna. Rästissä on ainakin kolmen päivän kirjoittaminen viimeksi kuulemastani kokovartaloministeristä. Oliko se huumoria ja kenenkä mielestä? Olen osallistunut suuriin tilaisuuksiin kutsuttuna ja kokenut henkilökohtaisen loukkauksen milloin johtajalta, milloin lääkäriltä, milloin vain pienisieluiselta asiakkaalta tai kilpailijalta. Olen päässyt halventamisesta yli yöntuntienpuhuttelijan kanssa. 

Tänä aamuna kuului ääni herran. Olin koneella jo klo 6.00. Silmät vielä nukkuivat eikä aivotoiminta ollut aktiivista. Kirjoitin käsin muistamani aamun ajatuksen.

On parempi huolehtia luonteestaan kuin maineestaan,

koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,

kun taas maine kertoo ainoastaan sen,

mitä muut hänestä ajattelevat. 

-John R. Worden

Sanojaa en tunne, enkä etsi hänen ajatuksiaan. On niin paljon mielessä käsittelemättömiä asioita, joihin eläydyn. Polittiikasta otan vastaäänipariksi; Hella W ja Veltto V. 

Hellasta tehty uusi elokuva on ollut esittelyssä, kuinka käsikirjoitus sai muotonsa. On käännetty näkökulmaa. Menin takaisin sänkyyn ja kuuntelin Eeva Joenpellon haastattelun jälkeen kansanlaulun ja vastaäänimusiikkia. Silmät aukesivat ja päivä valkeni.

On vietetty vainojen uhrien muistopäivää. Siihen liittyen katsoin Hitlerin murhayrityksen "Stauffenbergin valinta", paon Auschwizistä ja elokuvan "4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää". Kaikki tämä on tapahtunut minun elämäni aikana. Anne Frankin kanssa olen eristyksessä hiljaa, ettei kukaan kuulisi ja paljastaisi ajatuksiani; politiikasta, omaishoidosta, kirkosta, rasismista, seitsemästäkymmenestä vuodesta, työhistoriasta. Onhan näitä arvostelunaiheita  silmätikuksi asti. Varsinkin lainlaatijan mielestä yhteiskunnan kaatopaikalla.

24hberlin.tv on tätä päivää tunti viikossa tällä kertaa. Berliini on muurin murtumisen jälkeen palannut päiväjärjestykseen. Avartaa minun näköaloja taiteen kautta hautausmaakierrokselle. Yöllinen soitto viskasi minut eroottiselle hautausmaalle. Tutustuin siihen aamulla netissä: Erotique du cimetiere  Photographihic Walk: Andre Chapot.

"Olen aina mieluummin patsaan nainen ja marmori lihaksi, Theophile Gauthier tunnustaa muistelmissaan." (konekiel. käännös) 

(- Mikä sinä luulet olevasi?)

Tämä on minun vastaukseni johtajalle, väitelleelle tohtorille ja vastaväittäjälle, joka lupasi minulle eläkkeen karttumista tultuani tiettyyn ikään. Antoi uuden määräyskirjan opettaa lapsia lukemaan  purettavassa mökkitönössä. Keväällä johtajaopettaja suutari-Jussin pojan kanssa yritti hukuttaa minut. Elämän loppupuolella kansakoulunopettajan pohjaopinnoilla tehdään turhaksi minun verkkokirjoitustaidon hankkiminen, YEAT:n suorittaminen, ikä ehdoton, työhistoria olematon. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan loppu. Venäjä kieltää maanomistamisen raja-alueillaan. Se on nootin paikka. 

Palaan housuttomaan hoitoon. Tervejärkiselle asiakkaalle se on mustaa huumoria eikä sitä panna täytäntöön. Sairaalle se on kynnyskysymys. Hän odottaa kehoitustani. Sitä ei tule. Jos hän haluaa riisua munakukkaronsakin, on se paljasteluntarve. Siitäkin on puhuttu ja parannuttu. 
Joku ujo pujahti selän takaa työhuoneeseen ja riisuu kaikki pois. Istuu alastomana penkillä, mutta on vapputunnelmissa. Se on hieronnan este. Joutuu pukemaan päällensä ja suuttuneena poistuu paikalta. Sekin oli opetus ja hän parantui paljastelustaan.

Missä on mustan huumorin raja? Junnun isojenpoikienlaulujen esittäjät ovat pukeutuneet frakkiin ja minulla ei ole mitään hävettävää kuunnellessani esitystä taiteena. 

Ikuisesti (Forever, 2006)

Palkittu, kaunis ja rauhoittava dokumentti Pariisin legendaarisesta hautausmaasta Pere-Lachaisesta tämän päivän kävijöiden silmin. Samaistuin korealaiseen kävijään, joka toi keksejä kirjailijalle. Nuori mies oli lukenut häntä 10 vuotta. Kirjat olivat ravinneet hänen aivojaan ja hän toi kiitokseksi ruokaa kirjailijalle. Hautamuistomerkit rapistuvat, mutta aina on siellä kävijöitä. 54-vuotias rouva muisteli nuorta miestänsä, joka kuoli ampiaisenpistoon. Oli allerginen. Löytyisikö Cambian lomamatkalta se suuri rakkaus, hän ainakin löysi. Tälle hautausmaalle palaan vielä monta kertaa kirjallisuuden lajissa "taide ja taudit".

PS. 1. kommentti jo pelkästä otsikosta. Ehkä... on puhutteleva. Sen pituinen se päivän politiikasta, poliitikon puheista. Ne on julkaistu kirjana "Liehuva liekinvarsi". On puuduttavaa luettavaa ja siksi se on jäänyt kesken. Kaivan kirjan esiin ja etsin sen huippukohdan, josta tuli puheenaihe pitkäksi aikaa.