Vihreä talo ja virtahepoja

Kevään merkki kylpee auringossa tiiliseinällä. Häikäisee. Tänään on hyvä päivä kaikilla mittareilla mitattuna. Kohta soi summeri kolme kertaa, ajasta on sovittu etukäteen. Olen järjestellyt tavaroita pois näkyvistä. Sitten saan etsiä niitä, mihinkä jätin kädestäni papereita, jotka ovat olleet työn alla.

Vihreän talon virtahevoista tiedän, että nobelistin kanssa olemme ystäviä. Sitä en voi sanoa kaikista reviirilleni tuppautujista, harhautuneista tai muuten vain elämääni hallitsimaan pyrkivistä. Olen vapaa tulemaan ja menemään, ajattelemaan ja kirjoittamaan vaatlmatonta blogiani. Samalla työn alla on Mario Vargas Llosa: Vihreä talo.