Valtaapitävät erotetaan muurilla

Aamuhartaus 16.5.2014  Rovasti Antero Honkkila, Ylöjärvi Virsi 217: 2-5. Virsi alkaa sanoin: "Täynnä kiitosta ja hämmästystä". Toinen säkeistö alkaa sanoin: "Täynnä pelkoa ja hämmennystä". Sibelius - lukion kamarikuoro, Marjukka Riihimäki (joht), Pekka Suikkanen (urut). 

Täynnä kiitosta ja hämmästystä aloitan päivän. Kiitos siitä että heräsin hämmästelemään tätä vaalien kyllästämää kevättä. Tunnelmat vaihtuvat pelkoon ja hämmennykseen katsottuani jo monta päivää "Sodan vankien" tuntoja vapautumispäivästä lähtien. 

- Tämä on Amerikka, hämmästelee Nimrod näkemäänsä 17 vuoden jälkeen. 

Omat kokemukseni 1991-2000 sitoutuneena vanhempien hoitamiseen vanhensi minua työmäärällä mitattuna 54 vuotta. Vuodet 2000 - 2014 ovat olleet yksinkertaisia vuosien karttumista 6 -kymppisestä 73- vuotiaaksi. Lahtikin oli muuttunut kauniiden ja rohkeiden poliitikkojen temmellyskentäksi Sopeutumisvalmennuskeskuksineen ja potilasjärjestöineen.  

PHNetin nurkkauutinen 1848: Jalkapuurangaistus lakkautettiin Suomessa. Siihen verrattavaa on porkkanoiden muuttuumine keppikeitoksi.  2010 aloitettu KÄKÄTE - projekti on auttamattomasti myöhässä. 2000 olin verkkokirjoitustaidoton ja uupunut uunen puutteesta. 

Olen nähnyt Neuvostoliiton hajoavan, Berliinin muurin kohoavan ja kaatuvan. Jerusalem 24h valaisee historiaa uuden muurin rakentamisesta Amerikan suojeluksessa erottamaan Israelilaiset ja alkuperäiset kansat toisistaan.  

Minua kauhistuttaa Risikon vaaliteema Natoon liittymiseen järjestettävästä kansanäänestyksestä. Tuloksena on rajansulkeminen naapurusten välillä ja muurin rakentaminen yli 1000 km pitkälle maarajalle. Enää ei riitä miehiä ihmismuuriksi puolustamaan rajaa. Muurin rakentaminen on aloitettava Risikon tulevaisuuden ennakkona.

Nainen tuomittiin kuolemaan kristinskosta 

Tekstin sisältöä sensuroi Blogger eikä suostu julkaisemaan muuta muotoilua kuin tämän harvan tekstin pienillä kirjaimilla. Siirrynkin Jerusalem 24h viimeiseen jaksoon katsomaan mikä on se voima, jolla 90 -vuotias Ruth selvisi vähältä piti -tilanteista Hitlerin noustua valtaan.
Giselle 86 V sanoi.
- Pojallani on 12 lasta, terveisinä Hitlerille, kun yritti tuhota juutalaiset viimeiseen juutalaiseen asti. Giselle muisti keskitysleirillä vapautumisen hetken. Sanoi siitä jääneen trauman, joka ei ole hävinnyt vaan palaa nukkumaan käydessä.

25.7.2014 luen aamuhartausteksin hartausarkistosta. Kun käskyjä kerrattiin aamuhartauksissa, niiden teologinen tulkinta ei saanut julkaisulupaa. Neljänteen käskyyn se pysähtyi. Mitä sitä vaaditaan noudattamaan vanhempien kunnioitusta, kun muut piäsnuatikat saavat kutsuja EU:n korkeisiin virkoihin. 
Virkkuselle antaisin maastapoistumiskiellon, aloittihan hän silloin politikoimisen koulutuksen ja omaishoidon kanssa kuntauudistuksilla ja sotepalvelujen järjestämisellä, kun olin sopinut kunnan kanssa kunnallisesta kotihoidontuesta. Löysin puhelinsoitosta tilannekatsauksen äidin lähdöstä lopullisesti laitokseen. En kysynyt "tulenko?" vaan vastasin.
- Minä tulen. 

Äiti tuli kotiin laitoksesta ja isän hoito tapahtui siinä samalla. Poliitikot antoivat asetuksen omaishoidontuesta ja sössivät koko hankkeen kotona hoitamisesta. Kunta maksoi minulle 1 070 mummonmarkaa vähennettyään verot, perivät isältä takaisin palvelumaksuna kunnalle minun tekemästä työstä antamatta mitään kunnan palvelua kotiin. 

Vain rovastit puhuvat kanssani samaa kieltä. Otin yhteyttä rovasti Matti J. Kuroseen aamuhartauden kuultuani. Siitä syntyi SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Ilmoittautuessani Sanataide-projektiiin olimme lähteneet jo  risteilylle Kirjeketju - vertaistukiryhmänä.

Aamuhartaus pe 16.05.2014
Antero Honkkila, Rovasti, Ylöjärvi
Virsi: 217: 2-5

- Minä en kuulu tänne!
- Minä en sovi tänne!
- Minä tunnen koko ajan olevani ulkopuolinen, toisenlainen kuin muut!

Eikä se ollut vain tunne. Ajan mittaan se kasvoi selväksi, masentavaksi tietoisuudeksi. Oli ilmeitä, katseita, kuiskuttelua, nokkimista ja jopa potkimista. Hän oli yksinkertaisesti liian suuri, liian ruma, liian erilainen.

Oli toki niitäkin, jotka yrittivät auttaa, olivat ystävällisiä ja antoivat suojaa, mutta lopulta hekin kuitenkin hylkäsivät.

Sitten tuli pitkä ja vaikea, yksinäinen talvi syrjäisellä suolla.

Vasta kevät muutti kaiken. Hän löysi lauman, joka näytti erilaiselta kuin mikään muu joita hän oli siihen mennessä kohdannut. Hänen kiinnostuksensa heräsi. Toivo alkoi viritä.

Ja yhdessä veden peiliin katsomisen hetkessä hän lakkasi olemasta ruma ankanpoikanen, ja hänestä tuli uljas, puhtaan valkoinen joutsen. Hän oli löytänyt tien omiensa joukkoon.

Pitäisi useammin katsoa veden peiliin. Kasteveden peiliin. Että muistaisi, kuka on. Ei siis millainen on, vaan kuka on. Että on ihan oikea Jumalan lapsi, nimeltä kutsuttu.

Jeesus ei kuitenkaan tee tätä helpoksi.

Valmistaessaan oppilaitaan omaan kuolemaansa Jeesus rukoilee näillä kummallisilla sanoilla: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle… Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile.”

Olen syntynyt tähän maailmaan voimatta itse valita juuri mitään: en vanhempiani, ympäristöäni, olosuhteitani tai siitä aikakautta jota juuri nyt elän.

Siinä tietyssä pesässä minut on haudottu, sieltä olen surkeana, avuttomana rääpäleenä ponnistautunut liikkeelle kohtaamaan tämän monimutkaisen ja vaikean maailman.

Jos olen syntynyt uskonnolliseen kotiin, olen ensin pienenä ehkä imenyt itseeni kaiken hengellisen ravinnon itsestään selvänä. Mutta sitten olenkin kenties alkanut tuntea itseni rumaksi ankanpoikaseksi, erilaiseksi. Jos olen kokenut, ettei minua ole hyväksytty sellaisena kuin olen, olen saattanut lähteä murheellisena pois.

Mutta olen tietysti saattanut myös jäädä joutsenten laumaan ja löytänyt sieltä hyvän, minulle sopivan yhteisön, jossa viihdyn, niiden joutsenten laumaan.

Mutta ovatko vain joutsenet niitä ”oikeita lintuja”?

Jos tunnen syntyneeni rumaksi ankanpoikaseksi, on vaikea uskoa, että kuuluisin niihin, jotka Jumala on valinnut maailmasta ja antanut Jeesukselle. En tunne kuuluvani joukkoon, pitkäkaulaisten, uljaiden, valkoisten, puhtaiden joutsenten joukkoon.

Miten voisinkaan, kun en ikuisesti keskenkasvuisena edes voi näyttää joutsenelta.

Ja onko se minun vikani, jos olen alun perin joutunut väärään pesään ja joutunut etsimään, pettymään ja jäänyt loppujen lopuksi kuitenkin yksin?

Voiko se olla niin, että vain joutsenet pelastuvat, siis ne jotka näyttävät samanlaisilta ja kai ovatkin samanlaisia? Vai poimiiko Jumala sittenkin omansa yksitellen myös kanojen, kalkkunoiden ja ankkojen ja varisten joukosta? Ainakin hän rukoili myös näin: ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta.”

Maailma voi olla vaikea paikka olla ja elää. Moni vaara uhkaa. Mutta kyllä jotkut opetuslapsilaumatkin voivat olla ahdistavia, ankaria ja syyllistäviä silloin kun en niiden mielestä näytä siltä kuin pitäisi.

Kunpa me tässä suuressa Jumalan luomakunnassa ja perheväessä vähän paremmin muistaisimme, ettei joutsen itsessään ole ankkaa kummempi eikä sorsa varista arvokkaampi. Erilainen vain, kun on eri pesään syntynyt.

Pitäisi useammin katsoa veden peiliin, kasteveden peiliin. . Että muistaisi, kuka on. Ei siis millainen on, vaan kuka on. Että on ihan oikea Jumalan lapsi, nimeltä kutsuttu.

Ja vielä: Maailma on aina vaikea paikka elä. Sekä niille, jotka eivät tahdo Jumalasta mitään tietää että niille, jotka pitävät omaa laumaansa ainoana oikeana.

Meissä jokaisessa on myös jotakin Jumalan vastaista. Se on sitä, mikä houkuttaaa meitä vääriin valintoihin ja vääriin johtopäätöksiin.

”Mutta”, sanoi Jeesus, ”olkaa turvallisella mielellä. Minä olen voittanut maailman.”