Strategiavuorossa ikä, työhistoria ja politiikka

Mikä ihmeen ikästrategia
&

 
Nettipaja - kuva

&
KÄKÄTE-projekti 

 

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
Lauri Viita

 Päivä valkenee Verkkokirjoittajan talossa. Kävijälaskuri nollautui vuoden alussa osoitteen muutoksen seurauksena. Tänään 8. toukokuuta, 2014 klo10.10 rekisteröityy 2000. kävijä. Minulle se on vuosi 2000, uuden ajan alku, kirjoitustaidottomana kauniitten ja rohkeitten piirittäessä joka puolelta. 

Maailma oli mykkä. Liikennevaloissa keskikaistalle pysähtyessä joku rollaattoria työntävä puhui kuin itsekseen. Valo vaihtuu vihreäksi, aalto lähtee liikkeelle. Hän pyytää anteeksi, kun oli ajatellut ääneen.
- Niin pitääkin pyytää anteeksi puhutteluaan tässä mielettömässä maailmassa.

Kolmansien maiden tyttöjen luku- ja kirjoitustaidon opettamisesta kannetaan huolta. Meille Hyvinvointivaltiossa eläville vuosi vuoden jälkeen vanheneville opetetaan elämään koulutettujen nuorten maailmassa. 

Tikkukirjaimilla sanan Ä-I-T-I jatkoin pari riviä kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen. Näillä pärjäsin 5 -kymppiseksi. Vuoden 1991 alusta olinkin www-sivujen takana. Yhteys kaikkiin katosi. Ei ymmärretty toisiamme, ei ollut yhteistä kieltä omaishoidossakaan. Minua kuitenkin neljääs ukkaasi kehoitti kunnioittamaan isää ja äitiä. 
Kunnan virkamiehet ovat vielä tänä päivänäkin neljännen käskyn selitysosan varassa yhteisten asioiden hoitajina ja piäsnuatikoina. Muistoa kunnioittaen samalla mitalla millä minulle mittasitte. Kunnioitusta kerjätessä sitä ei oo eikä tuu keisareille uusissa vaatteissa. 

Muistan päivän, kun opin verkkokirjoitustaidon. Tietokoneen käynnistämisestä se alkoi. Oli niin tyttömäinen olo.  

6.2.2000
Selviämistarinani  elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen,
vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta,
toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Oli onnistumisen iloa ja etenemistä päämäärää kohti sukupolvenvaihdokseen asti. Yhtymän asioiden hoito onnistui bisnesenkelinä, kun "rakkaus kohtasi rahan". Sijoittajat realisoivat omistuksiani ja niillä rahoilla toteutin yhtymän omistussuhteet meille mökittömille. YEAT oli viimeinen tuomio sukupolvenvaihdoksessa. IKÄ 61/64 ehdoton ja TYÖHISTORIA YRITTÄJÄNÄ yhtä ehdoton.

Vanhustyön keskusliittoon, muinaismummojen muistelupiiriin ja lievästi dementoituneiden päivätoimintaan annettiin uusia osoitteita akateemmiselta puolelta. Otinkin yhteyttä tohtori Pirjo Somerkiveen hänen väitöskirjansa tiimoilta. Kerroin tarinani, sain väitöskirjan ja kukkakortin toivotuksineen. Eihän se väitökirjan ostaminen ollut sen kummempi toimenpide. Elämä opettaa oikein elämään. Pahan tekoon ei tarvitse mennä mukaan.

Professori Urpon näkemys "lapset hoitavat vanhempansa" tuli jo selväksi sosiaalijohtajan antamalla esimerkillä.

- Nyt meidän isä tarvitsee hoitajan ja me lapset sen rahoitamme (1991-2000).

Mikä oli rahoittaessa, kun istuu kunnan virassa hyvällä palkalla tähyillen ympärilleen, mistä saisi vielä lisää etuutta itselleen.

- Teillä on rantaa. Jos saan tontin, työpaikka on sinun vuodeosastolla. Näin meiltä otettiin ja annettiin. Kun en antanut, se johti sotaan Tiekarttana Länsirannalla. Sodan loppu ei vielä häämötä.
Monen on opittava uudelleen ja opetettava sitä lukkarin koulussa. 'Sodan vangit'  17 vuotta kidutettavana sieppauksen jälkeen on kovin omakohtaista henkilöhistoriaa. Se jätti jälkensä perheisiin, ystäviin ja valtion turvallisuudesta vastaaviin vakoilijoihin.

Historia toistaa itseään, vaikka Niskavuorella ja Nalle Wahlroosilla ei olekaan mitään yhteistä.