Malalan puhe ja rauhan nobelpalkinto

AAMUN AJATUS

Muista, että kun jätät tämän maailman,
et voi ottaa mukaan mitään, mitä olet saanut,
vain sen mitä olet antanut. -Fransiskus Assisilainen 

Malalan puhe YK:ssa jättää enemmän jälkeensä kuin suomalainen rauhannobelisti palkinnostaan.

Vaarallinen koulutie tänään ja sodan aikana syntyneelle.

 

11 -vuotiaana Malala Yousafzai haaveili yksinkertaisesta asiasta.
- Tahdon opiskella kotona, koulussa tai missä tahansa. Talibanit kuitenkin kielsivät tytöiltä koulunkäynnin.
- Tyttöjen ei ole sallitua opiskella minkään ikäisinä.
Malala kieltäytyi alistumasta ja ilmaisi rohkeasti mielipiteensä. Talibanit ampuivat häntä päähän koulubussissa. Verta oli kaikkialla.
- Malalan vertako?
- Niin.
Vastoin odotuksia tyttö selviytyi ja hänet tuotiin Britanniaan. Hän on uskomattoman urhea. Hän ei näyttänyt järkytystään eikä itkenyt. Malalasta on tullut globaali symboli. Hänellä on maailmalle selkeä viesti.

- YKSI LAPSI, YKSI OPETTAJA, YKSI KIRJA JA YKSI KYNÄ VOIVAT MUUTTAA MAILMAN. 

Tässä ohjelmassa Malala kertoo tarinansa omin sanoin.

- Pelottiko sinua?
- Pelkäsin tulevaisuuteni puolesta. Halusin ihmisten kaikkialla maailmassa kuulevan, mitä maassamme tapahtuu.

Panorama: Vaarallinen koulutie

Se, mikä tapahtui meille tytöille heti sodan jälkeen koulussa ja sen jälkeen 5 -kymppiseksi, siitä piti vaieta häpeästä. Syy alkaa vähitellen selvitä  1918 suojeluskuntalaisten voitonparaatiin kivijalalle Puolustusvoimien Lippujuhla 4.6.2014 juhliessa voittoaan. Yhteiskunnassa on voittajat ja häviäjät.

Koskaan en tuntenut eriarvoisuutta, olimmehan kaikki sodasta elävänä palanneiden isien lapsia. Kävin hoitamassa vanhempani hautaan, vastasin pesän jakamisesta kaikkille osakkaille tasapuolisesti ja mikä on lopputulos. Suojeluskuntalainen on höpinöineen voimauttavissa valokuvissa tohtorin väitöksen jälkeen vielä moneksi vuodeksi tehdyllä suunnitelmalla. Hän soitti yöllä ilmoittaakseen.
- Minä tulen nyt.
- Ethän sinä yöllä voi tulla.
- Mikä sinä luulet olevasi?
Se kysymys selvitti minulle ystäväksi luulemani ystävän paljastumisen pettäjäksi. Näitä pettureita on riittänyt elämässäni enemmän kuin todellisia sanansa mittaisia ihmisiä. 

Ennen Malalan ampumista kerroin kaikille ranskalaisen nunnan tarinaa. Hän joutui eläkkeelle 75 -vuotiaana opettajan virasta. Hän rukoili pääsevänsä maailman pahimpaan paikkaan. Hän löysi itsensä Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta opettamassa lapsia lukemaan. Samalla hän antoi perheneuvontaa miehille pyytämällä viikoksi lupauksen, etteivät hakkaa vaimojaan Ja seuraavaksi viikoksi sama uudelleen. Nunna asui kaatopaikalla hökkelissä.

- Miksi sinä et ole kaatopaikalla opettamassa lapsia lukemaan, kysyi muussa yhteydessä luokseni hakeutunut hyvin menestyvä liikemies Afrikasta. Kysymys tuli yllättäen.
- Olen ollut siellä heti yo-kevään jälkeen ja sitten vielä kolme lukuvuotta. Minusta ei tullut opettajaa, onneksi. Jos olisin saanut eläkeviran, olisin tienannut tulevaa aikaa. Vanhempani olisivat viettäneet vanhuutensa laitoksessa enkä koskaan olisi muuntanut projektia vapaaehtoistyöhön. Me emme olisi kohdanneet näissä merkeissä, joissa olimme Kuortinkartanossa lapsensa menettäneiden leirillä.

Se oli heidän vastoinkäymisensä. En osannut muuten lohduttaa kuin halamalla sanoen.
- Olet hyvä jätkä. Vuoden kuluttua he olivat onnellisia pienen tyttären vanhempia, luin siitä KympinLasten lehdestä.