Tänään tahdon niin: 20. kirje

vko 20

 

Aito oikea Hartwall Jaffa 
Tämä filmi sulattaa routaisimmatkin sydämet talvihorroksesta.

Suljen facebookin pikaisen silmäyksen jälkeen. Mitään uutta ei ollut tapahtunut sillä rintamalla. Jaffa- mainos jää silmien eteen. Suvivirsihän sieltä kajahtaa vappumaisemassa. Viime kevään valkolakki hankki Jaffa -verhot. Eilen hän tuli iloisena asemalle vastaan kyselemättä Pave Maijasen kysymyksiä. 

- Lähtisitkö?

Vappuna lakitti Mantaa kuin minä 50 vuotta sitten. Lahden vapputorilla kymmenen vuotta myöhemmin valkolakin näkemisellä oli valtavat seuraukset. Naisvaltaisen fabriikin työntekijät menettivät puhekykynsä. Mallimestarilla oli asiaa Maire-maisterille. Kauan toiminut fabriikki oli menossa konkurssiin. Naiset olivat paniikissa ja se ilmeni vaikeutena kommunikoida toistensa kanssa.

Vuokrasin kesäksi viljelypalstan eihän mitään työtä ollut tarjolla. Suunnitelmani toteutui vasta helmikuussa 1979. Minut oli hyväksytty Isä Juntusen koulutusohjelmaan valmistua hierojaksi puolessa vuodessa. Vähä ennen kurssin alkua sain 1. työllistymisilmoituksen. Oli ilo kieltäytyä työhaastattelukutsusta sanotusta syystä. Työkkärin täti ilmoitti happamana, kuinka olin itse valinnut ammattiin johtavan koulutuksen. He halusivat silloin toimia kuin tänään ohjaillessaan työttömiä paikasta toiseen.

Katujätkä -projekti nuorten työllistämiseksi päätti työurani yrittäjänä. Koulutettu hieroja halusi tulla harjoittelemaan yrittäjyyttä oikeilla asiakkailla kuntoutustuella. Kaikki oli liian hyvin toteutuakseen. Hankin asiakkaiksi omaishoitajia nimellisellä harjoittelijan hinnalla. Kun sopimukset oli allekirjoitettu, hän lähti lomalle kundikaverinsa kanssa.  

Olin poissa koko päivän, hänellä oli kolme asiakasta. Lippuset pöydällä kertoivat hänen olleen paikalla. Sen jälkeen soitin perään, kun hän ei tullut sovittuna aikoina. Hieroin hänen asiakkat aamupäivällä ja omat asiakkaat myöhään iltaan asti.

Konsultin kuullen hän vastasi kysymykseeni. Mitä mieltä hän on saamastaan tilaisuudesta?

- Ei kiinnosta pätkääkään, ei riitä resurssit. 

Projektilla on projektin säännöt. Ilmoitin viihteellä olevalle projektivastaavalle harjoittelijan edesottamuksista. Ensiksi hän ei halunnut kuulla vedoten vapaa-aikaansa. Hän antoi kuitenkin ohjeen..

- Pyydä avaimet takaisin ja toivota hyvää jatkoa.

Asiakkaita oli vielä odottamassa hoitoaikaansa. Vastaava ehdotti, että ottaisin työvoimatoimistosta hierojan hieromaan. Siihen rumbaan en halunnut mennä, vaan itse tein luvatut työt harjoittelijan hinnalla.

Mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan, on luotu sellaiset pelisäännöt. Maailma on tullut tappiinsa uuden ilmaisun mukaan "tulla tiensä päähän". Hallituksen ministerit ovat katsoneet "viimeisen sinisen".

- Sennii kahmuran olivat ottaneet kuletellakseen, sanoi Marj Vuoreinen kuultuaan jalattoman Anaskin muilutuksesta. Ananias Happonen oli pitäjäneuvos ja sai nimelleen kadun kotitalonsa ohi keskustasta rantaan "Anaskin katu". 

Voiko työtä rakastaa, kyseli Tommy Tabermann luentoesitteessään. En ehtinyt luennolle, mutta mielessäni vastasin.
- Voi, jos työpalkkansa saa pitää itse. Palkanmaksajat ovat muuttaneet leiriä halpatyövoiman maihin julman jumalan palvelukseen. Siitä ei hyvä seuraa ajateltuna näin Jälkeenpäin

Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. - 

Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen.
~ Aila Meriluoto ~