"Sen olet näköinenkin", sanoi kynnellä tapettava naapurin poika naapurin mummolle syystä, että......

Kekkoseen yhdistetty Maarit Huovinen: Suhde oli miehelleni kipeä asia(17.5.2014 19:16)

- Ajattelin, että jos en nyt tartu tähän aiheeseen, joko itse sairastun, tai sitten en jaksa.

Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nyt se asia on kukkapenkissä. MattiJ. Kuronen 

Paras on paljastella suhteitaan varsinkin presidentiin tai kuninkaallisiin, ettei jää arvostus saamatta aloitteellisuudesta.

Rapmummo Eila riimitteli itsensä Vuoden Isovanhemmaksi

- Meiltä saat kantajan, otatko mustan vai valkoisen?
- Ehdottomasti mustan, valkoinen mies ei kanna. 

Katsoin Jerusalem24h -dokumentin kahden tunnin jaksoissa. Ruth 90 v oli onnekkaampi, kun hänen perheensä oli selvinnyt eteenpäin ennen kristalliyötä ja keskitysleirikuljetuksilta turvaan. Hän asuu kotonaan kaikkien mukana tulleiden mööbeleiden keskellä. Hänellä on filippiniläinen kotiavustaja, joka asuu Ruthin luona auttaen kaikissa askareissa. 

Giselle 86 v, koki keskitysleirin kauhut. Asuu yksikseen ja käy tapaamassa holokaustista selvinneitä ihmisiä. Vapautumisen hetkestä jäi Gisellelle trauma, joka ehkä voisi olla paratiisi helvetissä. 
Aamu samanlainen riviin järjestyneinä. Tulee ilmoitus. "Sota on loppunut." SS -sotilaat sanovat turvaavansa leiriläisiä siihen asti kunnes venäläiset tulevat.

Israelissa jatkuu rauhanneuvottelut. Muuri eristää kansat toisistaan. Suuri Muhammad tekee räppiä öisin. Uneksii päivisin:
- Näin unta paikasta, joka ei ole missään täällä, vaan jossain muualla. Siellä kaikki puuhuvat samaa kieltä. Ei ole poliiseja, sotilaita, hallitusta, ei mitään. Saan mennä minne haluan.
Kai se sitten on minun toiveeni. On onni voida uneksia sellaisesta. 

Tuusniemi on sulkenut rajansa vapaasti tulla ja mennä. Omaishoitotilanne jatkui ja jatkui. Isän hoidot lopetettiin. Tilasin kuolintodistuksen, että saan haudata. Se oli liikaa lääkärille. 
- Otetaan Arviitti vuodeosastolle. Sinä saat mennä pois.

Viimeiset kuukaudet odotin piipaa-auton pillit vinkuen tulevan. Isä vietäisi pakkohoitoon ja minä joutuisin pakkopaitaan.  9.11.1999 oli isän viimeinen syntymäpäivä kotona. Seuraavana aamuna hän sai ahdisuskohtauksen. Ambulanssi vei terveyskeskukseen elvytettäväksi. Sieltä lähetettiin naapurikuntaa päivystykseen. Päivystys vaihtui Tuusniemelle viikonlopuksi ja isä tuotiin omaalle vuodeosastolle letkuissa sängynpohjalla.
- On tulossa päivystys, vie isäsi kotiin. Paikat tarvitaan sairastuneille. 
- Nyt en enää vie. En jaksa yksin hoitaa, kun on jäänyt sängynpohjalle.
Hoitajan ilme paljastaa suuttumuksen, kun en totellut.
- Kysytään lääkäriltä.
- Mitä lääkäri vastasi?
- Vie sitten kun vie.

Kävin omaisena kehityskeskusteluja hoitohenkilökunnan kanssa. Niissä minut aina leimattiin vaikeaksi omaiseksi.
Enempää ei tällä kertaa jaksa vanhoja asioita, nyt ovat vain omakohtaisia vaivoja punkin pureman seurauksena. Vampyyrit siellä ja punkit täällä. Ei hyvä kummassakaan. Tähän helvettiin ei ole muuta tietä kuin opintomatka kiinalaiseen helvettiin. Sieltä löytyy päättäjille paratiisi, kun eivät tiedä kuolleensa, vaan tekevät samaa kuin eläessään. Kuka rahoittanee sellaisen elämän, kun kuolinpaidassa ei ole taskuja?