Tänään tahdon niin: 18. kirje

vko 18 

V.A. Koskenniemen runo "Siell´on kauan kukkineet omenapuut"
"Pääsin pilkuistani. Täplät jäi/Siipien havinaa."

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,
siell' on siintävät seljät ja salmien suut,
siell´on vihreät metsät ja mäet,
siell' on vilposet illat ja varjokas koi,
siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,
siell' on kaihoja kukkuvat käet.




Mun on mieleni nääntyä ikävään,
kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään
ja ma kaihoten kaipaan sinne
ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn,
salot vihreät metsät, jos katuja käyn,
jos kuljen, kätkeyn minne.






 Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks
ja sen ilma niin kumman painavaks
ja ma syömmessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis –
kai silloin mun rauhani palaa.


Tämän runon annoin isälleni 90 -vuotispäivillä Viitakossa. Hän kärsi luopumisen tuskaa Vihtaniemestä, olihan hän saanut elää siellä vuodesta 1906 lähtien. Vähän se lohdutti, kun sai Vihtaniemelle vietäväksi Tirkkosen sukuviirin ja Suomen siniristilipun. Se oli ikimuistoinen hetki hänelle katsoa sukuviirin kohoamista lipputankoon.




Hän olisi halunnut käydä maalla useammin juuri siitä syystä, mutta kukaan ei ehtinyt omilta kiireiltään noutaa isää mukaan.

Lippu ja viiri ovat naftaliinissä. Omaishoitoajan päätyttyä 2000 palasin työhön tienaamaan yhden osakkaan velkarahalla ostetun osan hintaa. Lisäksi tulivat halkomiskustannukset ja turha tietoimitusmaksu, jolla yritin estää kunnan suuren suunnitelman lapsuukodin uimarannan muuttamista viihde- ja vapaa-ajan keskukseksi.  Minua pilkattiin omistuksista, mutta nuoret estivät hankeen. Tiekunta ei omista rantaa.  Kuitenkin he touhuavat omalla luvalla rannassa.

Omaishoitoon rahat järjestyivät sijoittajien ahneutta realisoida minun omistuksia. Rahat riittivät lapsuuskodin pelastamiseen meille mökittömille, mutta siihen se loppui. En ole käynyt Vihtaniemellä sen jälkeen. Tiekunnassa tulee kuitenkin tieto "saamiemme tietojen mukaan siellä rampataan päivittäin". Näin maa makaa kuin petaa. 

Asiat eivät muutu. Katson netistä Sodan vangit K, en enää kuitenkaan yöllä juuri sen vuoksi, miten vakeja kidutettiin vankeudessa. Kuinka vaikeata on sopeutua elämään vapauduttuaan? Samaa periaatetta sovelletaan tänä päivänä omaishoitajiin ja muuhun kaatopaikkakansaan. 

Salattu viesti. Nimrodia ja Uria on kuulusteltu jo päiväkausia, ja tutkinta jatkuu yhä. Miehistä tämä on tuskallista. Miksi heitä kohdellaan kuin rikollisia? Urin kotona asiat ovat kääntymässä päälaelleen. (U)

Valtakunnallisen veteraanijuhlan seppelpartion lähettäminen muistomerkeille sykähdytti. Vihreä havuseppele sinivalkoisin nauhoin muistutti minua Isän haudalle lasketusta havuseppeleestä meiltä lapsilta kiitokseksi kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Lähettäjä pahoitteli osoitteenmuutosta, kun en pysynyt kirkollisveron maksajana. En mahtunut toimintaan mukaan millään taholla, kun en ollut enää omaishoitaja enkä ollut hoitaja ollutkaan tällä rahoitusalueella. Paljon on selvittämättömiä asioita enhän luopunut lapsen uskosta. Maistraatti viskasi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön" > Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland.

 Närståendevårdare

 KympinLapset ja
 Isovanhemmat

 Deutsche ev.-luth. Gemeinde
 in Finnland

Tässä yhteyteni, joissa ei ole mitään salattavaa eikä mitään tutkittavaa. Valtiovallan ohjeella on kiellettyä, laitonta ja lihottavaa. Aloitin kevätsiivouksen illalla parvekkeen kukkalaudan pölyjen pyyhkimisellä.

Mun on mieleni nääntyä ikävään,
kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään
ja ma kaihoten kaipaan sinne
ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn,
salot vihreät metsät, jos katuja käyn,
jos kuljen, kätkeyn minne.

Jo 15. kesä kaupungin katolla on tulossa kuin 15. yön painajainen. Suomi-neidolla on suuremmat murheet, kun koko hallitus on jättämässä maan ja lähtevät Brysseliin. Me siivettömät emme voi lentää, olemme maan vankeja ja pidämme yllä kolmen AAA:n luottoluokitusta.