Aamuhartaus 24.4. Piispa Irja Askola
Piispa Irja Askola, Helsinki. Hartauden musiikki: "Jeesus Kristus on juhlariemu", (säv. Jaques Berthier) es.Kirkkonummen kamarikuoro, Tarja Viitanen johtaa.
VITAS - Фронтовики / War Veterans.2013
Mummon oravan korvista näkee, mistä päin tuulee.
Mummuks tahtomine "mut kieltäyryn kaikest,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ku mää olen tottunu juur näi."
-Heli Laaksonen lyhyesti tahtomisesta.
Vuoden 2000 pääsiäisestä lähtien en ole voinut kieltäytyä kaikesta vedoten muistamattomuuteen, jaksamattomuuteen ja siihen, että on jatkettava "ku mää olen tottunu juur näi". Ihmettelin omaishoidosta käytävää keskustelua "emmää ol ikä ennekää" - kokemuksella. Onhan vanhempien kunnioittaminen kirjattu neljänteen ukkaasiin. "Kunnioeta issees ja äetiäs." Isä ja äiti erikseen ja vanhempina yhdessä ovat saman kunnioituksen alaisia. Tähän perustuu laki jakaa isän ja äidin kesken vanhempainvapaa ja -raha.
- Tämä ei ole leikkaus.
- Tämä ei ole leikkaus. Toisto tehoaa, kun monet perheet ovat yksinhuoltajaperheitä. Leikataan vielä lapsilisistä kaikilta.
Minun on muistettava, millä edellytyksillä aloitin omaishoitajana. Minun on muistettava, mitä asetus omaishoidosta toi tullessaan. Minulle maksettiin, isältä otettiin palvelumaksuna takaisin kunnalle. Kun omaishoitoshow päättyi, sitä seurasi vanhempien elämäntyön realisoiminen. Minulla oli kunnan kanssa tehty sopimus omaishoidosta. Kunta pisti lusikkansa soppaan oman käden oikeudella ja maanmittaustoimiston lahjotuilla päätöksillä meidän lahjakirjalla saatuun omaisuuteen.
Sain kiinteistöverotiedot. Minulta ei koskaan kysytty, mikä on lapsuuskodin silloinen tilanne, kun sen jakamiseen tuli halkomistoimitus ja jakajan käsi. Tänään ilmoitan kuinka kaikki tapahtui.
Aikaisin aamulla soi puhelin.
- Onko äiti kuollut?
- Ei hän haluaa siirtää lapsuuskodin perillisilleen, mutta ei tiedä kuinka se tapahtuu.
- Kysyn lakimieheltä.
- Kuka on kuollut, kysyi lakimies kun esitin kysymykseni perillisille siirrosta.
- Kukaan ei ole kuollut.
- Ei ole perillisistä kysymys, kun kukaan ei ole kuollut. Se hoidetaan lahjakirjalla. Isä ja äiti antavat kumpikin oman osuutensa 1/8 jokaiselle lapselleen. Siinä meidän yhteisomistus yhtymästä.
Kunnan edustus tiekunnassa antoi oman selityksensä.
"Lomakiinteistö, käydään normaalisti, omistaja yksi sisarista". Tästä he pitävät kiinni maksattaessaan omistamisesta paperilla.
- Ei lomakiinteistö
- Ei vakituinen asunto
Halkomisen jälkeen kolme sisarta sai mökkinsä alle omat tontit. Heistä tuli pienmetsänomistajia. Jäljelle jäi metsä(yhtymä) ja vanha rakennuspaikka, kun sitä ei ole muuksi muutettu. Mökkitontit erotettiin, jäljelle jäi kantatila yhtään rajaa merkitsemättä.
Oli viimeinen hetki hoitaa lahjakirja lapsille. Halvaantunut äiti piirsi puumerkkinsä vuodeosastolla ja tiesi tarkalleen tahtonsa, mitä oli tekemässä.
Lopullinen tahto siirtyä laitokseen olisi pitänyt itse allekirjoittaa. Se jäi kuitenkin tekemättä. Laitoksessa hän kuitenkin kuoli. Oliko se hyvä kuolema? Tiistaina lähdettiin vuodeosastolle. Työnsin äitiä pyörätuolissa isän työntäessä rollaattoria. Matkalla hän pyysi, että kaikki apuvälineet, rollaattorikin, palautetaan. Sen lupasin hänelle. Keskiviikko vaihtui torstaiksi. Äiti kuoli vuodeosaston varastohuoneessa laatikoitten keskellä 4.6.1992.
Isän hoito jatkui kotona. Perilliset luulivat menettäneensä kaikki. Hoidin yhtymän maksut, ettei meidän lahjaa ulosmitattaisi maksujen laiminlyönnin takia.
Isä sanoi, ettei hänen eläessä mitään jaeta. Saatiin naispresidentti, seuraavana aamuna, 7.2.2000 isäni kuoli.
Tänään jatkan kiinteistöverotietojen oikaisemista. Kunta oli antanut virheellisiä tietoja yhden virkamiehen oman edun varmistamiseksi.
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, kaikuu korvissani tänäkin päivänä. Sijoittajat olivat tulleet osille vuodesta 1900 lähtien suvun hallussa olleeseen lapsuuskotiin. Tiekartta Länsirannalla riehahti ilmiliekkiin. Kateutta oli ollut ilmassa ennenkin, mutta nyt on pesänjaon aika.
Kenenkä vuoro on antaa henkensä pääsiäislampaana?
Tämän käsittely kirjoittamalla selkeyttää tietojen antamista verottajalle. Erakon Armas otti yhteyttä lehtikirjoitukseni perusteella. Hänen lahosta kotimökistä tuli lomakiinteistö. Vaikka Armas oli sosiaalijohtaja, hän ei oikaissut asioita vanhan äitinsä puolesta. Armas ei jaksanut elää, samoin kuin Saunaniemen Liisa, ovat poistuneet oman käden kautta. Eivät saaneet elämäneväitä kotoa, kun omistaminen oli tärkeintä. Omalla kohdalla toteutuu keskustelu taudin kanssa talvitiellä.
"Maailma tahtoo vielä viisi minuuttia."
Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
-Heli Laaksonen lyhyesti tahtomisesta.
Vuoden 2000 pääsiäisestä lähtien en ole voinut kieltäytyä kaikesta vedoten muistamattomuuteen, jaksamattomuuteen ja siihen, että on jatkettava "ku mää olen tottunu juur näi". Ihmettelin omaishoidosta käytävää keskustelua "emmää ol ikä ennekää" - kokemuksella. Onhan vanhempien kunnioittaminen kirjattu neljänteen ukkaasiin. "Kunnioeta issees ja äetiäs." Isä ja äiti erikseen ja vanhempina yhdessä ovat saman kunnioituksen alaisia. Tähän perustuu laki jakaa isän ja äidin kesken vanhempainvapaa ja -raha.
- Tämä ei ole leikkaus.
- Tämä ei ole leikkaus. Toisto tehoaa, kun monet perheet ovat yksinhuoltajaperheitä. Leikataan vielä lapsilisistä kaikilta.
Minun on muistettava, millä edellytyksillä aloitin omaishoitajana. Minun on muistettava, mitä asetus omaishoidosta toi tullessaan. Minulle maksettiin, isältä otettiin palvelumaksuna takaisin kunnalle. Kun omaishoitoshow päättyi, sitä seurasi vanhempien elämäntyön realisoiminen. Minulla oli kunnan kanssa tehty sopimus omaishoidosta. Kunta pisti lusikkansa soppaan oman käden oikeudella ja maanmittaustoimiston lahjotuilla päätöksillä meidän lahjakirjalla saatuun omaisuuteen.
Sain kiinteistöverotiedot. Minulta ei koskaan kysytty, mikä on lapsuuskodin silloinen tilanne, kun sen jakamiseen tuli halkomistoimitus ja jakajan käsi. Tänään ilmoitan kuinka kaikki tapahtui.
Aikaisin aamulla soi puhelin.
- Onko äiti kuollut?
- Ei hän haluaa siirtää lapsuuskodin perillisilleen, mutta ei tiedä kuinka se tapahtuu.
- Kysyn lakimieheltä.
- Kuka on kuollut, kysyi lakimies kun esitin kysymykseni perillisille siirrosta.
- Kukaan ei ole kuollut.
- Ei ole perillisistä kysymys, kun kukaan ei ole kuollut. Se hoidetaan lahjakirjalla. Isä ja äiti antavat kumpikin oman osuutensa 1/8 jokaiselle lapselleen. Siinä meidän yhteisomistus yhtymästä.
Kunnan edustus tiekunnassa antoi oman selityksensä.
"Lomakiinteistö, käydään normaalisti, omistaja yksi sisarista". Tästä he pitävät kiinni maksattaessaan omistamisesta paperilla.
- Ei lomakiinteistö
- Ei vakituinen asunto
Halkomisen jälkeen kolme sisarta sai mökkinsä alle omat tontit. Heistä tuli pienmetsänomistajia. Jäljelle jäi metsä(yhtymä) ja vanha rakennuspaikka, kun sitä ei ole muuksi muutettu. Mökkitontit erotettiin, jäljelle jäi kantatila yhtään rajaa merkitsemättä.
Oli viimeinen hetki hoitaa lahjakirja lapsille. Halvaantunut äiti piirsi puumerkkinsä vuodeosastolla ja tiesi tarkalleen tahtonsa, mitä oli tekemässä.
Lopullinen tahto siirtyä laitokseen olisi pitänyt itse allekirjoittaa. Se jäi kuitenkin tekemättä. Laitoksessa hän kuitenkin kuoli. Oliko se hyvä kuolema? Tiistaina lähdettiin vuodeosastolle. Työnsin äitiä pyörätuolissa isän työntäessä rollaattoria. Matkalla hän pyysi, että kaikki apuvälineet, rollaattorikin, palautetaan. Sen lupasin hänelle. Keskiviikko vaihtui torstaiksi. Äiti kuoli vuodeosaston varastohuoneessa laatikoitten keskellä 4.6.1992.
Isän hoito jatkui kotona. Perilliset luulivat menettäneensä kaikki. Hoidin yhtymän maksut, ettei meidän lahjaa ulosmitattaisi maksujen laiminlyönnin takia.
Isä sanoi, ettei hänen eläessä mitään jaeta. Saatiin naispresidentti, seuraavana aamuna, 7.2.2000 isäni kuoli.
Tänään jatkan kiinteistöverotietojen oikaisemista. Kunta oli antanut virheellisiä tietoja yhden virkamiehen oman edun varmistamiseksi. - Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, kaikuu korvissani tänäkin päivänä. Sijoittajat olivat tulleet osille vuodesta 1900 lähtien suvun hallussa olleeseen lapsuuskotiin. Tiekartta Länsirannalla riehahti ilmiliekkiin. Kateutta oli ollut ilmassa ennenkin, mutta nyt on pesänjaon aika.
Kenenkä vuoro on antaa henkensä pääsiäislampaana?
Tämän käsittely kirjoittamalla selkeyttää tietojen antamista verottajalle. Erakon Armas otti yhteyttä lehtikirjoitukseni perusteella. Hänen lahosta kotimökistä tuli lomakiinteistö. Vaikka Armas oli sosiaalijohtaja, hän ei oikaissut asioita vanhan äitinsä puolesta. Armas ei jaksanut elää, samoin kuin Saunaniemen Liisa, ovat poistuneet oman käden kautta. Eivät saaneet elämäneväitä kotoa, kun omistaminen oli tärkeintä. Omalla kohdalla toteutuu keskustelu taudin kanssa talvitiellä.
"Maailma tahtoo vielä viisi minuuttia." Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
- Kun tapan talon emännän,
- samalla isännän isken,
- kohta kaikkia komennan.
- Sinä palvelet paremmin,
- kun et kuole, vaan vikiset. -Lauri Viita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti