torstai 17. huhtikuuta 2014

Naamakirjan valopäät

"Sielut kulkevat sateessa" lukukokemuksena tuo mieleen Tuusniemen raitilla väistäjät, jotka eivät halunneet kohdata minua. 
- Siinä se mennä vilahti, viikon luontoääni, imitoi ääni Yhdestä Tavallisesta Toivasesta.

Aluksi hämmästyin ja ihmettelin. Sitten vain totesin negatiivinruskeiksi muuttuneista pallopäistä, että he menettivät kasvonsa kohdatessaan profeetan omalla maalla. Tämä tupsutukka on sulkenut tilinsä tullakseen uudelleen ennen elokuuta.  

Sisäänkirjautumisen perusasiat: Hei Maire. Millaista apua tarvitset? Tämän sivun aukeaminen estää kirjautumisen naamakirjaan. Pitää ottaa kiertotie.

Rita Tirkko Tämän valopään kanssa katsottiin skypessä kesämökkejä meren ja järven rannalta. Hän on laittanut varmuuden vuoksi päähänsä kypärän, on niin kova mäiske itärajan läheisyydessä. Siitä olen ylpeä, että kesämökin hankinta on toteutunut Ruotsissa, vaikka työkomennus on ollut Suomessa ja on nyt päättymässä.

Suomi ei enää olekaan niin haluttu joka niemessä, notkossa ja saarelmassa oman mökin sijainti. Sijoittajat saavat lapsuuskodin uimarantaan muukalaisina hautausmaan. Eivät tulleet tekemään työtä Virkkusen kaavalemalla tavalla, vaan saadakseen lisäarvoa sijoittamaansa mökkipläntin kautta. Eikä poliitikkojenkaan tarkoitus ollut hoitaa yhteisiä asioita kaikkien parhaaksi, vaan kasvattivat omaa osakesalkkuaan tulevien sukupolvien kustannuksella. 
Luin lukion lopettamisesta Kärkölässä, tuossa Helvi Sipilän kotikunnassa. Ollaan tilanteessa kuin minä itse 1953, piti lähteä oppikouluun kauaksi kotoa. Tähän on tultu.

 
Onnea Heille!

Muutama vuosi sitten yhdistyksen ylläpitäjä valmistui laborantiksi. Muistimme häntä silloin oppineiden kukalla ja Heli Laaksosen runon säkeillä. Sitten hän jätti meidät lähtiessään työn perässä kauas pois.

Kärsimysnäytelmäkulkuetta puistosta pääkallon paikalle torstaista sunnuntaihin vuodesta ja vuosituhannesta toiseen, 2014 äidin syntymästä 100 vuotta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti