Peukaloiden pyöritys on vaihtunut sormileikkiin hämä, hämä, häkki kiipes langalle, sade tuli rankka hämähäkin vei....
hämähämähäkki. - YouTube
Jos hartaushaku tuottaa vesiperän menen asiasta kolmanteen. Herätys aamuviisi, ajatus kulkee eilisessä professorin ilmoituksessa varakkaitten lasten vastuusta maksaa köyhien vanhempien laitoshoito.
"Koulunkäymättömän valitus" virisi tuosta professorin esittämästä velvollisuudesta omia vanhempia kohtaan.
Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana vuosimalli/1961 tiedän vastustuksesta, mitä 2kk kesällä 1989 herätti halvaantuneen äidin hoitajana. Loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työ oli keskeyttettynä ja tili painunut miinukselle 20000 mummonmarkkaa. Tässä on koko villakoiran ydin. Työikäinen ei voi heittäytyä hoitovapaalle velkaantuakseen eikä pienestä palkasta voi maksaa vanhempien laitoshoitoa. Kyse onkin ottaa yhteiskunnan kautta omaan käyttöön vanhempien säästynyt perintö.
Professorit ja poliitikot sen voivat tehdä syöstäkseen koko Suomi-neidon perikatoon luottoluokituksesta AAA huolimatta. Katsonkin omaishoitoaikani joulusta 1990 pääsiäiseen 2000 työvoitoksi itselleni. Tänä aamuna en huutanut puhuttelijalle.
- Lopeta, haluan nukkua. Silloin vastaus tuli samaa linjaa.
- Nythän minä vasta aloitan. 14 vuotta vapaana vanhempien hoidosta on ollut aloittamista uutta vaihetta varten. Olemme sodankäyneiden isien jälkeen se sukupolvi, joka tuottaa huolta, kuka meidät hoitaa. Tämä yhteiskunnan ilmapiiri olisi meitä kuoppaamassa jonnekin kauas pois silmistä, pois sydämestä.
Kun tulee aika, tulee neuvo. On toimittava sen mukaan ja tehtävä sopimuksia, jotka takaavat asioiden etenemisen. Se oli asumisoikeustestamentti vanhemmiltani, että vanhin veli saa asua kotonaan heidän kuolemansa jälkeen. Joskin isä eläessään joutui asumaan äidin kuoleman jälkeen sisaren jättämän lesken kuolinpesän kuolinpesässä. Onni halusi näyttää vihansa minua kohtaan niistä 16 kesästä, jotka sai istua ongella Juojärvellä. Ihan vapaasti, mutta sisaren hän olisi jättänyt seurakunnan haudattavaksi, vaikka isä ja 7 sisarusta oli elossa. Isän pyynnöstä tuhkauurna tuli postipakettina ja sai paikan äidin arkun päällä.
Kun leski ei voinut käyttää kuolinpesäosuutta sisäänpääsymaksuksi taivaanportilla tarvittiin käräjäoikeuden tuomari pesänselvittäjäksi. Seuraan kutsuja asianosaisena ja sisarusten antamaalla valtakirjalla ja kaikki saavat yhtäsuuret velattomat osuutensa. Lapsuuskodin halkominen oli toinen juttu. Minun maksettavaksi jäi kulutusluotto sisaren osuudesta, että toiset osakkaat saivat mökkinsä alle oman tontin.
Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset/sijoittajat edunsaajana pitävät minua pihtimessään lähettämällä aiheettomia maksuja. He saavat lapsuuskodin uimarannassa muukalaisilleen hautausmaan eikä se muuksi muutu huudosta huolimatta.
- Maaoikeushan sen viime kädessä päättää. Huutaja istuu pyörätuolissa miettimässä ulosottojaan.
Tällä matkalla olen kaupungin katolla. Lähdöt ovat vähentyneet ja odotan selvitystä siitä, mihin pitää varautua, jos hoitaa vanhempansa kotona.
Laitospaikkkoja alettiin purkamaan 1991 eikä avopalveluja kehitetty tilalle.
Hautausurakoitsija kuolleitten sielujen metsästäjänä on pohjanoteeraus meille. Hän lupasi KoiraPennasille hoidon, jos hauturi saa etukäteen kirkonkylän keskustasta maat ja kesämökin rannalta. Näin tapahtui, hauturi asioi omaisuudella myymällä kunnalle tonttimaaksi. Pennaset saivat hoidon laitoksessa eläkkeellään.
Hauturi muutti kauas pois anteeksipyydellen pahoja puheitaan lehdessä. Poika poistui omasta tahdostaan elämästä. Eikö meitä mikään opeta kunnioittamaan omia vanhempia ja päättäjinä toisten elämää?
Pimentynyt tohtori joutui elävänä eroottiseen hautausmaahan. Kuoltua omaiset hautasivat ristin alle, ateistin, jolta puuttui taustatuki.
- Minä tulen nyt.
- Ethän sinä voi yöllä tulla.
- Mikä sinä luulet olevasi?
Antaisiko tämä yöllinen puhelinkeskustelu pohjalukemat uupuneelle omaishoitajalle, jonka vaimo totesi hoitajansa lähdöistä yliopistolle tohtorikoulutukseen.
- Ei yliopistossa opeteta omaishoitoa.
Omasta kokemuksesta tiedän, että meistä ollaan kiinnostuneita niin kauan kuin hoidettava palauttaa hoitajalle maksetun omaishoidontuen palvelumaksuna kunnalle hoitajan tekemän työn arvostukseksi.
Hoidettavan kuoltua kunta on osilla perinnössä tekaistuilla syillä. Ritva oli saman ajan mielisairaalassa kuin minä maailmalla tekemässä työtä. Kunta otti Ritvan asumaan vanhustentaloon samaan aikaan kuin minä tulin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi heidän kirkonkylästä ostamaansa rivitalo-osakkeeseen.
Ritvan vanhemmat kuolivat, kunta kuittasi Ritvan perintöosuuden pesästä arvotettuna täydestä hinnasta.
Isän kuoleman jälkeen oli lapsuuskodin halkominen edessä. Kunta pitää kiinni oikeudestaan muukalaisten hautausmaahan minun perintöosaksi jääneeseen rantaan. Pyysin tietoimituksen saadakseni rannan omaan käyttöön. Lahjotuilla äänillä 6 ukkoa "joukkoraiskasi" minut puolustaessani omaa oikeuttani.
Pyysin jatkajia puolestani osallistumaan seuraavaan tiekokoukseen, jossa piti päättää veneluiskan rakentamisesta F1 -venekisoja varten. Kunnan oli pakko perääntyä hankkeestaan, kun ranta kuuluu meille.
Osoitteenmuutos viskasi minut paikalliseen omaishoitajayhdistykseen. Jäsenmaksun maksajan rooli ei minulle riittänyt. Kiellettiin puhumasta omaishoitamisesta, kun en tällä rahoitusalueella ollut omaishoitaja eikä minulla enää ollut hoidettavaa. Sisso. Loppujen lopuksi minut heitettiin yli laidan omaishoitajien verkkosivuilta.
Saman koin seurakunnan taholta. Vertaisohjaajakoulutuksen jälkeen minulle ei löytynyt ymmärrystä vertaistukiryhmän perustamiseksi. Ei väkisin, kun ei hyväksytä. Vaihdoin seurakunnan osoitetta luopumatta lapsenuskosta. Piispakokelas pahoitteli osoitteenmuutosta. Minua loukkasi kenttäpiispan pahoittelu. Maistraatti pani karkuruustuomion täytäntöön ja siirsi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".
SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Vertaistukitoiminnan hyväksi, saatavana Kristillisestä kirjakaupasta Hämeenkatu 23, Lahti
Liitän itseni Tirkkosen suvun elämänkouluun vuodesta 1900 lähtien Vihtaniemellä. Kirjallisina teksteinä on elokuvattu Punainen viiva, Ryysyranta ja Putkinotko. Tunnen ajankuvan katsoessani digi-teeveetä ja tulen lopputulemaan.
- Älä neuvo ennen neuvottua.
- Jos isä tietäs, niin hakis tyttönsä pois. Tämän päivän varalle hän kirjoitti kirjeen ja pyysi sen polttamaan, ettei jää kenellekään päänvaivaksi. Sen hän tiesi ihmetellessään omaneduntavoittelua.
- Kyllä ne ovat viisaita.
Presidentti vahvistaa lait allekirjoituksellaan. Hulluuden huipuksi tutkinnon suorittamisesta porkkanastipendi muuttui keppikeitoksi. Sen tarjoilemiseen sain esittelijän lukemaan lain tarkoitusta.
En kuulunut siihen joukkoon, joka saisi rahaa, sillä IKÄ 61/64 vuotta on ehdoton yläikäraja ja TYÖHISTORIA "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Palkkatyössä olla pitää, mutta missä on palkanmaksajat?
Kokemus on ankara opettaja. Pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia. Elämä on.
hämähämähäkki. - YouTubeJos hartaushaku tuottaa vesiperän menen asiasta kolmanteen. Herätys aamuviisi, ajatus kulkee eilisessä professorin ilmoituksessa varakkaitten lasten vastuusta maksaa köyhien vanhempien laitoshoito.
"Koulunkäymättömän valitus" virisi tuosta professorin esittämästä velvollisuudesta omia vanhempia kohtaan.
Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana vuosimalli/1961 tiedän vastustuksesta, mitä 2kk kesällä 1989 herätti halvaantuneen äidin hoitajana. Loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työ oli keskeyttettynä ja tili painunut miinukselle 20000 mummonmarkkaa. Tässä on koko villakoiran ydin. Työikäinen ei voi heittäytyä hoitovapaalle velkaantuakseen eikä pienestä palkasta voi maksaa vanhempien laitoshoitoa. Kyse onkin ottaa yhteiskunnan kautta omaan käyttöön vanhempien säästynyt perintö.
Professorit ja poliitikot sen voivat tehdä syöstäkseen koko Suomi-neidon perikatoon luottoluokituksesta AAA huolimatta. Katsonkin omaishoitoaikani joulusta 1990 pääsiäiseen 2000 työvoitoksi itselleni. Tänä aamuna en huutanut puhuttelijalle.
- Lopeta, haluan nukkua. Silloin vastaus tuli samaa linjaa.
- Nythän minä vasta aloitan. 14 vuotta vapaana vanhempien hoidosta on ollut aloittamista uutta vaihetta varten. Olemme sodankäyneiden isien jälkeen se sukupolvi, joka tuottaa huolta, kuka meidät hoitaa. Tämä yhteiskunnan ilmapiiri olisi meitä kuoppaamassa jonnekin kauas pois silmistä, pois sydämestä.
Kun tulee aika, tulee neuvo. On toimittava sen mukaan ja tehtävä sopimuksia, jotka takaavat asioiden etenemisen. Se oli asumisoikeustestamentti vanhemmiltani, että vanhin veli saa asua kotonaan heidän kuolemansa jälkeen. Joskin isä eläessään joutui asumaan äidin kuoleman jälkeen sisaren jättämän lesken kuolinpesän kuolinpesässä. Onni halusi näyttää vihansa minua kohtaan niistä 16 kesästä, jotka sai istua ongella Juojärvellä. Ihan vapaasti, mutta sisaren hän olisi jättänyt seurakunnan haudattavaksi, vaikka isä ja 7 sisarusta oli elossa. Isän pyynnöstä tuhkauurna tuli postipakettina ja sai paikan äidin arkun päällä.
Kun leski ei voinut käyttää kuolinpesäosuutta sisäänpääsymaksuksi taivaanportilla tarvittiin käräjäoikeuden tuomari pesänselvittäjäksi. Seuraan kutsuja asianosaisena ja sisarusten antamaalla valtakirjalla ja kaikki saavat yhtäsuuret velattomat osuutensa. Lapsuuskodin halkominen oli toinen juttu. Minun maksettavaksi jäi kulutusluotto sisaren osuudesta, että toiset osakkaat saivat mökkinsä alle oman tontin.
Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset/sijoittajat edunsaajana pitävät minua pihtimessään lähettämällä aiheettomia maksuja. He saavat lapsuuskodin uimarannassa muukalaisilleen hautausmaan eikä se muuksi muutu huudosta huolimatta.
- Maaoikeushan sen viime kädessä päättää. Huutaja istuu pyörätuolissa miettimässä ulosottojaan.
Tällä matkalla olen kaupungin katolla. Lähdöt ovat vähentyneet ja odotan selvitystä siitä, mihin pitää varautua, jos hoitaa vanhempansa kotona.
Laitospaikkkoja alettiin purkamaan 1991 eikä avopalveluja kehitetty tilalle.
Hautausurakoitsija kuolleitten sielujen metsästäjänä on pohjanoteeraus meille. Hän lupasi KoiraPennasille hoidon, jos hauturi saa etukäteen kirkonkylän keskustasta maat ja kesämökin rannalta. Näin tapahtui, hauturi asioi omaisuudella myymällä kunnalle tonttimaaksi. Pennaset saivat hoidon laitoksessa eläkkeellään.
Hauturi muutti kauas pois anteeksipyydellen pahoja puheitaan lehdessä. Poika poistui omasta tahdostaan elämästä. Eikö meitä mikään opeta kunnioittamaan omia vanhempia ja päättäjinä toisten elämää?
Pimentynyt tohtori joutui elävänä eroottiseen hautausmaahan. Kuoltua omaiset hautasivat ristin alle, ateistin, jolta puuttui taustatuki.
- Minä tulen nyt.
- Ethän sinä voi yöllä tulla.
- Mikä sinä luulet olevasi?
Antaisiko tämä yöllinen puhelinkeskustelu pohjalukemat uupuneelle omaishoitajalle, jonka vaimo totesi hoitajansa lähdöistä yliopistolle tohtorikoulutukseen.
- Ei yliopistossa opeteta omaishoitoa.
Omasta kokemuksesta tiedän, että meistä ollaan kiinnostuneita niin kauan kuin hoidettava palauttaa hoitajalle maksetun omaishoidontuen palvelumaksuna kunnalle hoitajan tekemän työn arvostukseksi.
Hoidettavan kuoltua kunta on osilla perinnössä tekaistuilla syillä. Ritva oli saman ajan mielisairaalassa kuin minä maailmalla tekemässä työtä. Kunta otti Ritvan asumaan vanhustentaloon samaan aikaan kuin minä tulin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi heidän kirkonkylästä ostamaansa rivitalo-osakkeeseen.
Ritvan vanhemmat kuolivat, kunta kuittasi Ritvan perintöosuuden pesästä arvotettuna täydestä hinnasta.
Isän kuoleman jälkeen oli lapsuuskodin halkominen edessä. Kunta pitää kiinni oikeudestaan muukalaisten hautausmaahan minun perintöosaksi jääneeseen rantaan. Pyysin tietoimituksen saadakseni rannan omaan käyttöön. Lahjotuilla äänillä 6 ukkoa "joukkoraiskasi" minut puolustaessani omaa oikeuttani.
Pyysin jatkajia puolestani osallistumaan seuraavaan tiekokoukseen, jossa piti päättää veneluiskan rakentamisesta F1 -venekisoja varten. Kunnan oli pakko perääntyä hankkeestaan, kun ranta kuuluu meille.
Osoitteenmuutos viskasi minut paikalliseen omaishoitajayhdistykseen. Jäsenmaksun maksajan rooli ei minulle riittänyt. Kiellettiin puhumasta omaishoitamisesta, kun en tällä rahoitusalueella ollut omaishoitaja eikä minulla enää ollut hoidettavaa. Sisso. Loppujen lopuksi minut heitettiin yli laidan omaishoitajien verkkosivuilta.
Saman koin seurakunnan taholta. Vertaisohjaajakoulutuksen jälkeen minulle ei löytynyt ymmärrystä vertaistukiryhmän perustamiseksi. Ei väkisin, kun ei hyväksytä. Vaihdoin seurakunnan osoitetta luopumatta lapsenuskosta. Piispakokelas pahoitteli osoitteenmuutosta. Minua loukkasi kenttäpiispan pahoittelu. Maistraatti pani karkuruustuomion täytäntöön ja siirsi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".
Liitän itseni Tirkkosen suvun elämänkouluun vuodesta 1900 lähtien Vihtaniemellä. Kirjallisina teksteinä on elokuvattu Punainen viiva, Ryysyranta ja Putkinotko. Tunnen ajankuvan katsoessani digi-teeveetä ja tulen lopputulemaan.
- Älä neuvo ennen neuvottua.
- Jos isä tietäs, niin hakis tyttönsä pois. Tämän päivän varalle hän kirjoitti kirjeen ja pyysi sen polttamaan, ettei jää kenellekään päänvaivaksi. Sen hän tiesi ihmetellessään omaneduntavoittelua.
- Kyllä ne ovat viisaita.
Presidentti vahvistaa lait allekirjoituksellaan. Hulluuden huipuksi tutkinnon suorittamisesta porkkanastipendi muuttui keppikeitoksi. Sen tarjoilemiseen sain esittelijän lukemaan lain tarkoitusta.
En kuulunut siihen joukkoon, joka saisi rahaa, sillä IKÄ 61/64 vuotta on ehdoton yläikäraja ja TYÖHISTORIA "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Palkkatyössä olla pitää, mutta missä on palkanmaksajat?
Kokemus on ankara opettaja. Pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia. Elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti