vko 8
PHNetin
nurkkauutinen muistuttaa presidenttien valinnasta. Näin kevättalvella on
ollut tapana kuuden vuoden välein vaihtaa presidenttiä. Aina en usko
sen tapahtuneen sääntöjen mukaan, mutta kun kukaan ei ole keppien kanssa
vaatinut tarkastusta, on vaalin tulos hyväksytty.
89 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1925: Lauri Kristian Relander valittiin presidentinvaalien kolmannella kierroksella Suomen toiseksi presidentiksi.
Relander teki uraauurtavan työn luomalla Suomelle hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin, mikä oli K. J. Ståhlbergin kaudella jäänyt pitkälti tekemättä. Lisäksi Relander otti ensimmäisenä presidenttinä sosiaalidemokraatit hallitusvastuuseen, mikä oli merkittävä etappi kansallisen eheyttämisen tiellä.
Suomi tarvitsi hyvät suhteet kaikkiin naapureihin. Sisäisesti Suomi itsenäistyessään oli käynyt kansalaissodan. Ensimmäinen etappi kansallisen eheytymisen tiellä oli saavutettu ottamalla mukaan hallitukseen. Kansa ei vain eheytynyt sodan jälkeenkään, vaikka yhdessä maksettiin sotakorvaukset. En ole tuntenut eriarvoisuutta koskaan, olemmehan tässä keräilyerässä kaikki samoista lähtökohdista sodasta elävänä palanneitten isien lapsia.
Aamuhartaus 17.2.2014
Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu filosofian maisteri Kai Pihlajanmaa, Tampere. Hartauden musiikki: O ignis spiritus, es. Oxford Camerata -kuoro.
Iltahartaus to 13.02.2014
Anni Pesonen, pastori, teologian tohtori, Nurmijärvi
Rajanvetoa Luen Markuksen evankeliumin 9. luvusta.
Relander teki uraauurtavan työn luomalla Suomelle hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin, mikä oli K. J. Ståhlbergin kaudella jäänyt pitkälti tekemättä. Lisäksi Relander otti ensimmäisenä presidenttinä sosiaalidemokraatit hallitusvastuuseen, mikä oli merkittävä etappi kansallisen eheyttämisen tiellä.
Suomi tarvitsi hyvät suhteet kaikkiin naapureihin. Sisäisesti Suomi itsenäistyessään oli käynyt kansalaissodan. Ensimmäinen etappi kansallisen eheytymisen tiellä oli saavutettu ottamalla mukaan hallitukseen. Kansa ei vain eheytynyt sodan jälkeenkään, vaikka yhdessä maksettiin sotakorvaukset. En ole tuntenut eriarvoisuutta koskaan, olemmehan tässä keräilyerässä kaikki samoista lähtökohdista sodasta elävänä palanneitten isien lapsia.
 | ||
| Kuuluuvatko kaikki joukkoon: vanhus, vaunuja työtävä nuori äiti. yhdessä kulkevat nuoret miehet? |
Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu filosofian maisteri Kai Pihlajanmaa, Tampere. Hartauden musiikki: O ignis spiritus, es. Oxford Camerata -kuoro.
Iltahartaus to 13.02.2014
Anni Pesonen, pastori, teologian tohtori, Nurmijärvi
Rajanvetoa Luen Markuksen evankeliumin 9. luvusta.
Johannes sanoi Jeesukselle:
-”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan
pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän
ei kuulu meihin.”
Jeesus sanoi:
-”Älkää estäkö häntä, tätä minun nimeni käyttäjää, joka ei kuulu teihin. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.” Ymmärrän tämän niin, että Jeesus suosittelee malttia ja hyväksyvää suhtautumista suhteessa meidän mielestämme vääränlaisiin kristittyihin. Kaikenlaiset rajatapaukset pitäisi tulkita ensisijaisesti ystäviksi eikä vihollisiksi, niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista.
Tiistai 11. helmikuuta 2014
Suomenkieliset vanhukset Ruotsissa
Kehitämme uutta ohjelmaopasta. Kokeile ja anna palautetta »
Tämän aamun aamuhartaus tekee minut riippumattomaksi mistään. Isoveli valvoo muistuttaen, että minulla vielä on itselläni sellaista, mikä haluttaisi ottaa minulta pois. Siinäpähän haluatte, seuraan Mestarin opetusta riippumattomuudesta.
Kenellä on valtaa, hän käyttää sitä sumeilematta kuin Hitler 12 -vuotiaiden rintamalle lähetettyjen lapsisotilaiden aivopesuna.
- Ammuksia vielä riittää. Koko sodan ajan rintamalla kärsinyt samassa tilanteessa kirjoitti valokuvaan osoitteen ja pyysi vanhempaa miestä palauttamaan sen perille. Friedhelm hyökkäsi aseen kanssa piirittäjiä kohti ja tuli ammutuksi. Ehti vielä ennen kuolemaansa näkemään kädet ylhäällä lapsisotilaiden antautumisen.
Voisi aamu olla paremmin viitoitettu netissä. Kirkko siellä on eniten eksyksissä. Joka ei ole ollut puolellani, on ollut minua vastaan. Tutustuin paikalliseen omaishoitajayhdistykseen palattuani Lahteen keväällä 2000.
Silloin puhuin ammattitautiin sairastumisesta omaishoidon päättyessä lyhyeen saattohoitoon. Yheisvastuukeräys "Sairaan hyville" antoi kristitylle oikeuden lähettää minut potilasjärjestöön vertaistukea saamaan. "Lahjoita hyvä kuolema" saattohoidolle ei siirrä minua mihinkään. Parannuin läheisriippuvuudesta kuolevaa kohtaan. Jos joku vielä luulee minua hallitsevansa, on eroottinen hautausmaa elävänä osoitteena. Tottahan läheiset hautaavat kuoltua ristin alle.
Kun omaishoitoa ei pystytty ratkaisemaan rahalla ei saattohoitokaan siitä hyödy. Musta Ukkonen liehuu kylällä hautaustoimiston edustajana ja järjestää sukulaiset jäähyväiskäynnille halvaantuneen luokse laitokseen.
Kysyin tädiltä sukulaisten poistuttua.
- Oliko markkinat? Puhumaton täti nyökkää, oli ollut markkinat. Täytän hänen pyyntönsä. Otan käsilaukun ja näytän, että pankkikirja on tallella. Sitten rasvaan toisen jalan, toinen tynkä vain amputaation seurauksena. Täti rauhoituu remontoidussa huoneessa yksikseen.
Kolme viikkoa kävin hänen luonaan syöttämässä kerran päivässä. Niillä kerroilla huone oli saanut lisää paketoituja asukkaita. Siinä syöttäessä puhuin niitä näitä, lähtiessä heilautin kättä ovella "huomiseen". Kaikista sängystä kohosi käsi, paketit olivat saaneet silmät.
- Yksin kuoleminen on kunniaton kuolema. Minä tulen, kun on sen aika. Valvoinkin tädin luona viimeisen yön. Ajatus oli vahvistunut, ettei kenenkään pidä kuolla yksin.
Nyt olen riippumaton elämässäni. Jos kirkko vielä julkaiseen tekstiversion aamun hartaudesta, lopetan etsimisen "antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa". On vain käsi ojossa ottamassa eikä tiedä mihin, rahat käyttäisi.
Jeesus sanoi:
-”Älkää estäkö häntä, tätä minun nimeni käyttäjää, joka ei kuulu teihin. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.” Ymmärrän tämän niin, että Jeesus suosittelee malttia ja hyväksyvää suhtautumista suhteessa meidän mielestämme vääränlaisiin kristittyihin. Kaikenlaiset rajatapaukset pitäisi tulkita ensisijaisesti ystäviksi eikä vihollisiksi, niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista.
Tiistai 11. helmikuuta 2014
Suomenkieliset vanhukset Ruotsissa
Kehitämme uutta ohjelmaopasta. Kokeile ja anna palautetta »
Tämän aamun aamuhartaus tekee minut riippumattomaksi mistään. Isoveli valvoo muistuttaen, että minulla vielä on itselläni sellaista, mikä haluttaisi ottaa minulta pois. Siinäpähän haluatte, seuraan Mestarin opetusta riippumattomuudesta.
Kenellä on valtaa, hän käyttää sitä sumeilematta kuin Hitler 12 -vuotiaiden rintamalle lähetettyjen lapsisotilaiden aivopesuna.
- Ammuksia vielä riittää. Koko sodan ajan rintamalla kärsinyt samassa tilanteessa kirjoitti valokuvaan osoitteen ja pyysi vanhempaa miestä palauttamaan sen perille. Friedhelm hyökkäsi aseen kanssa piirittäjiä kohti ja tuli ammutuksi. Ehti vielä ennen kuolemaansa näkemään kädet ylhäällä lapsisotilaiden antautumisen.
Voisi aamu olla paremmin viitoitettu netissä. Kirkko siellä on eniten eksyksissä. Joka ei ole ollut puolellani, on ollut minua vastaan. Tutustuin paikalliseen omaishoitajayhdistykseen palattuani Lahteen keväällä 2000.
Silloin puhuin ammattitautiin sairastumisesta omaishoidon päättyessä lyhyeen saattohoitoon. Yheisvastuukeräys "Sairaan hyville" antoi kristitylle oikeuden lähettää minut potilasjärjestöön vertaistukea saamaan. "Lahjoita hyvä kuolema" saattohoidolle ei siirrä minua mihinkään. Parannuin läheisriippuvuudesta kuolevaa kohtaan. Jos joku vielä luulee minua hallitsevansa, on eroottinen hautausmaa elävänä osoitteena. Tottahan läheiset hautaavat kuoltua ristin alle.
Kun omaishoitoa ei pystytty ratkaisemaan rahalla ei saattohoitokaan siitä hyödy. Musta Ukkonen liehuu kylällä hautaustoimiston edustajana ja järjestää sukulaiset jäähyväiskäynnille halvaantuneen luokse laitokseen.
Kysyin tädiltä sukulaisten poistuttua.
- Oliko markkinat? Puhumaton täti nyökkää, oli ollut markkinat. Täytän hänen pyyntönsä. Otan käsilaukun ja näytän, että pankkikirja on tallella. Sitten rasvaan toisen jalan, toinen tynkä vain amputaation seurauksena. Täti rauhoituu remontoidussa huoneessa yksikseen.
Kolme viikkoa kävin hänen luonaan syöttämässä kerran päivässä. Niillä kerroilla huone oli saanut lisää paketoituja asukkaita. Siinä syöttäessä puhuin niitä näitä, lähtiessä heilautin kättä ovella "huomiseen". Kaikista sängystä kohosi käsi, paketit olivat saaneet silmät.
- Yksin kuoleminen on kunniaton kuolema. Minä tulen, kun on sen aika. Valvoinkin tädin luona viimeisen yön. Ajatus oli vahvistunut, ettei kenenkään pidä kuolla yksin.
Nyt olen riippumaton elämässäni. Jos kirkko vielä julkaiseen tekstiversion aamun hartaudesta, lopetan etsimisen "antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa". On vain käsi ojossa ottamassa eikä tiedä mihin, rahat käyttäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti