keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Urkukonsertto

Nyt tiedän, mitä on herätä syvästä unesta klo kolmen kieppeillä aamuyöllä. Kuolonunesta heräämistä se muistutti, kun avasin radion. Olin illalla sulkenut sen hiljentämättä ääntä. Koko talo täyttyi urkumusiikista ja siihen cembalot päälle. Ei tullut koputuksia, jokainen herännyt vietti riemullista ylösnousunjuhlaa.
02:57 Poulenc: Urkukonsertto g-molli (Olivier Latry ja Philadelphian ork./Christoph Eschenbach). 03:22 Forqueray: Sarja cembalolle. (Kati Hämäläinen). 

Illalla kirjoitin naamakirjasta top ten -listaa. Presidentti Niinistö valtionpäiväavajaispuheineen on ehdoton. Lehtikatsauksessa aamulla puheesta löytyi inhorealistinen tunne. Sama kuin näyttötutkintomestari  kritisoi YEAT- näyttökansiota loppuraportissaan. Luin illalla sängyssä joululahjakirjaa "Tarja Halonen paremman maailmanpuolesta" Hannu Lehtilä. 

Elin uudelleen isän viimeisen elonpäivän vuodeosaston 10 huoneessa 6.2.2000. Kymmeneen mennessä tulos oli selvä. Tarja Halonen oli tullut valituksi presidentiksi. Olin puutunut ja tunnoton liian pehmeässä tuolissa istumisesta. Riitta pyysi jäämään yöksi. Halusin kuitenkin oikaista selkääni Tuuspellossa lattialle levitetyllä patjalla, samoin kuin tullessani omaishoitajaksi kymmenen vuotta sitten. Patja päiväksi komeroon ja illalla olohuoneen lattialle.
- Saa soittaa, jos jotakin tapahtuu. Viideltä soi puhelin, ystävällinen ääni ilmoitti isän kuolleen.

Vuodet voi tiivistää joulusta pääsiäiseen. Omaishoitamisessa ei ollut minulle mitään uutta. Yhteiskunta oli vain seonnut ja pommitti milloin milläkin osoitteella, vaati jopa poislähtöäni ja isän ottamista pakkohoitoon. Pysyin paikallani kuin Jukolan Tuomas,  joka seisoi niin kuin tammi, koska saarnaa Aaprahammi. 

SEITSEMÄN MIEHEN VOIMA (romaanista "7 veljestä")

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen.

 
Tähtiä kuin otavassa,
poikia on Jukolassa,
laiskanpulskeja jallii.

Juho pauhaa, pirtti roikaa;
hän on talon aika poika,
ankara "Poika-Jussi".

Tuomas seisoo niinkuin tammi,
koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.

Simeoni, liuhuparta,
valittaa se "ihmisparka,
syntinen, saatana, kurja".

Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
patahan kuohuvaan sylkee.

Lauri-poika metsäs häärii,
katselevi puita väärii,
mäyränä nummia tonkii.

Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.

Siinä onpi velisarja,
jalo niinkuin sonnikarja,
voimalla seitsemän miehen. 


"Ylistämällä alistamisesta" puhui Tarja Halonen omaishoitajille.  Presidentin tekijät käyttivät sumeilematta valtaa omaishoitotyönsä "muualla"  tehneeseen osoitteenmuutoksen heittäessä heidän leiriinsä.
- Älä puhu mitään omaishoitamisesta, kun et enää ole omaishoitaja etkä tällä rahoitusalueella ole ollutkaan omaishoitaja. Se oli sodanjulistus koko elämästä ja kymmenestä omaishoitovuodesta, josta Folkhälsan käytti kerrointa 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa korvaamaan yhden omaishoitajan työn. Sain 10-vuotisjuhlat Helsingin Talvipuutarhassa etäyhdistykseni viettäessä 10-vuotisjuhlaansa teemalla "Tästä alkaa tuntematon metsä". 

Tuntematon metsä muuttui §§§§§§§-viidakoksi. Verkkokirjoittajan talo on uuden kirjoitustaidon tulos projektikoulutuksista. Kuolemantuomion julisti lain esittelijä. IKÄ 61/64 vuotta ehdoton. TYÖHISTORIA yhtä olematon. Palkkatyö on työtä, kaikki muu on hömppää.... Kuinkas sitten kävikään palkanmaksajien loppuessa.

Sodan sukupolvi viiden ystävyksen kokemana on siirtynyt minuun sodan alkaessa 1941 nähtyäni päivänvalon. "Sota ei ole jatkuvaa taistelua. Sota on odottamista; seuraavaa hyökkäystä, seuraavaa ateriaa, aamunkoittoa." Voin samaistua jokaiseen vaiheeseen yhteiskunnan murroksessa.

Näin presidentti Niinistö puhui: Kansannousuja tulee lisää

Sodan sukupolven 3. jakso on vielä kynän kanssa katsomatta. Tiedän ketkä viidestä palasivat ja mikä oli kahden kohtalo. Minun on tehtävä top ten -lista naamakirjan viestin lähettäjistä. Sen listan pidän itselläni voimauttavina valokuvina. Ketään en omi itselleni, nautin vain näkemästäni ja hämmästelen, että André Rieu (born 1 October 1949) vielä esiintyy täysille katsomoille.

 Listalle kuuluu sosiaalipedagogi Miina Savolainen voimauttava valokuva -menetelmän kehittäjänä. 
Olen aina sekavassa tilanteessa järjestänyt valokuvat niille kuuluville paikoille suvun kansioissa, oma perhe ympärillä hymyilevissä kuvissa katsekorkeudella. 
Lattiatasossa kuolinsiivous jatkuu.

Munkkiklubilla munkit eivät olisi mustissa kaavuissa, vaan oransseissa. He puhuttelivat kadulla kutsuen viettämään joulua heidän yhteisöönsä. Siellä olisin äiti ja munkit poikia. Munkkiklubi on verkossa, enkä vielä kertonut kenellekään olevani tytön mummo. Hän pelkäsi joutuvansa luostariin kuin mummonsa vanhapiikaopettajien ohjeistuksella. Suku loppuisi siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti