torstai 23. kesäkuuta 2011

Pelätty juhannustraditio vuodesta 1982

(X)

Mikä on elettyä elämää, mikä tätä päivää ja tulevaa? Voimauttavien valokuvien järjestely on vaiheessa, jolloin sisarusten sinkkuaika päättyi ja jatkuu parisuhteissa, jotka ovat omavalintaisia. Ketään ei ole naitettu naapurin kanssa maiden yhdistämiseksi. Suvuntarina alkaa 1900 Vihtaniemellä, tiettömän taipaleen takana Juojärven aaltojen huuhtoessa kapeaa maakaistaletta joka puolelta. Isovanhemmat saivat asuttavakseen kunnanmökin mäkitupalaisena. Isoisä oli räätäli, käsityöläinen. Taavetti seurasi isänsä jälkiä ja hankki vaatturintaidot. Hänen kohtalokseen koitui syntyperä maattomana torpparin poikana. Isä syntyi nuorimpana 1906. Oli 12 -vuotias, kun veli haettiin kotoa pyssyjen kanssa isovanhempieni silmien edestä. Osallistuminen nuorten rientoihin  työväentalolla oli kolmas raskauttava asia vangitsemiselle ja ennenaikaiselle kuolemalle.

Isän sotaan osallistuminen sattui aikaan heinäkuussa 1941, jolloin minä synnyin kolmantena lapsena. Jos isä olisi kaatunut heti alkurytinöissä, meitä olisi ollut vain kolme sotasankari-isän sotaorpolapsia. Elämä olisi joutunut uusille, minulle tuntemattomille urille. Seuraava sisko syntyi keskosena 1943 ja hänen jälkeensä vielä neljä nuorempaa sisarusta.

Minun jälkeeni syntynyt on nyt erikoisen tarkastelun kohteena. Hänet korjasi vaimokseen melkein isän ikäinen leskimies yhteisten harrastusten parissa 1982. Juhannukset ja kesälomat eivät olleet entisensä tuon kesän jälkeen. 
Valokuvissa valitsin nuorta lempeä. Heidän kuvansa on häistä, joihin osallistuivat ja nauraen tanssahtelivat parketilla. Kuvaa en vaihda toiseksi, vaikka se saa minut ajattelemaan lomia Onnin ilmestyessä maalle. Vanhemmat olivat vieraskoreita vanhaa vävyään kohtaan. Jospa isäni olisi silloin tyhjentänyt pirtin vieraista ja palauttanut rauhan reviirilleen, en minä 1/8 vanhemmistani huolehtimisvelvollisuudella viettäisi juhannustani ja kesää Onnin kaavailemella tavalla. Mutta tämähän on sääntö, vaikka vaimo kuoli 14 vuotta sitten ja Onni viime vuoden puolella. Onni oli vaimonsa perijä, kun avioliitto oli lapseton.

Onnin ilmestyminen ydinperheeseen aloitti paperienlaatimisjakson, ettei lähde tuhkatkin pesästä. Sen tekee turhaksi juristien palkkaaminen pesänjakajiksi valheiden perusteella. Lopullinen jako ei mennyt läpi sellaisenaan, vaan minuun otetaan yhteyttä asioiden selvittämiseksi. On puhuttu puhelimessa yhtä ja puheet vaihtuvat toisiksi sähköpostissa. Juristi lähtee lomalle jättäen meidät harkitsemaan ehdotusta, että äidinkuolinpesänkuolinpesä olisi ainoa palautettavaa meille toissijaisille sisaremme perillisille. Annan vastineen ja pyydän selvittämään näkyvästi meillekin, kuinka paljon rahaa on pesässä yhteisen osakkeen myymisen jälkeen. 

Pesin eilen ikkunan nähdäkseni selvemmin kaupungintalon puiston vihreät puidenlatvat. Takaa pilkistää peltikattoa, kuin Tunisian presidentin linnaa ympäröivä aita. Ei saanut kuvata eikä edes katsoa sinne päin. Juhannuksena on katolla lipputangossa siniristilippu koko yön. Minulle se on puolitangossa entisten juhannuksien ja kesien  muistoksi. Näkymää voin zuumata koko ikkunan peittäväksi tiiliseinäksi, jos huvittaisi vielä kertaalleen lukea tiilenpäitä. Taivas on harmaa, se ei vaikuta tulevaan juhannustunnelmaan. 

Löysin videon kuvaamaan tilannetta. Vitas kävelee sisään autioon halliin, ohitta pitkän rivin numeroituja tallelokeroita, kääntää tiimalasin, heilauttaa jotakin viisaria, avaa pianonkannen ja aloittaa laulun säestäen itse itseään. Tausta on vuorattu valokuvilla ja liekit alkavat nuoleskella seinää leviten koko seinän polttavaksi roihuksi. Laulunsanoja en ymmärrä, mutta sen välittämä tunnetila on todellinen. 

Haluaisin polttaa roviolla kaikki kuvat, kirjeet, perukirjat ja kaikki muistot sisaren sukuun tuoman Onnin muistot. Se ei kuitenkaan onnistu, selvittäväthän juristit Onnin pesää, johon meidänkin sukuhaara kuuluu vielä tänä kesänä. Jos pesässä ei olisi rahaa jäljellä, ei siinä olisi enää selvittämistä. Olisi yhtä ontto tunne, kuin Onnin antama ilmoitus sisaremme kuolemasta kiertoteitse. Hän jättäisi hautaustoimiston tehtäväksi vaimonsa ruumiin hävittämisen. 
Hänellä oli kiire selvittämään perintöjään. Niitä hän saamiensa tietojen mukaan jakoi tavallaan ja lähetti minulle kirjeen syyttäen minua sisaren kuolemantuottamisesta ja vanhempieni omaishoitajana pesänkavaltamisesta. Tämä on yleinen käytäntö ja omaishoidon tulevaisuuden tutkimukseen liitettävä toteutuva skenario. Näin turvataan asianajajien ja tuomioistuimien kovapalkkaisen työn jatkuminen. EU:sta tulee muistuksia asioiden käsittelyn viivästymisestä Suomi-neidon asioidenhoitajille, kunnissa on omat veivaukset jokaisen katsoessa omaa etua. Olen pyytänyt suvussa totuuskomissiota koolle, että kaiken riidan jälkeen tehtäisi sovinto ja voitaisi jatkaa yhteiseloa puuttumatta toisten omiin asioihin.

Kohtalon käsi laskeutuu kädelle ja konekielisenä käännöksenä Bumac lähtee elämään omaa elämäänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti