Vitas keikan jälkeen
Blogger ei ole yhtä mieltä kanssani. Näillä mennään yli juhannuksen. Ainainen hymyily sattuu Kiroilevan siilin poskilihaksiin. Tunne oli helpottunut, kun en tuntenut ikkunanpesua ylivoimaiseksi tehtäväksi. Kaiken summa on vakio. Isä ei istunut enää siinä tuolissa haittana, jota olin pyyhkimässä. Hän antaa minulle jo rauhan, samoin äiti. Nyt Onni nousi kuolleista jakamaan perintöjä juristien voimin. Minulle perukirjoitus on laillinen toimenpide, kun joku on kuollut. Nyt kukin kuoli vuorollaan, minä sisarusten kanssa vielä elossa.
Nyt on se vihonviimeinen perinnönjako. Sitä isä aina arveli huudon syyksi. Tunnen heidät kaikki, olen jakanut perinnön heidän kanssaan juristien pistäessä parastaan. Jos pesä olisi kavallettu, ei testamentillä siirrettyjä varoja olisi olemassa. Kuka huomasi, kuka pisti kalikoita rattaisiin. Minä tulen nähdäkseni, mikä on pesän tilanne.
Punainen pääoma teki konkurssin. Isot pojat ostivat minun velattoman työhuoneen välimiesoikeudella uhaten. Siitäkin tilanteesta on lehtikuva, pallotuolissa istuvasta johtajasta, jolla ei ollut aikaa minun kysymyksille. Kuvaa täydennän sinisen linnun loksunokalla aina uudella ja uudella sitä mukaa kun loksunokkia työnnetään mainoksina sisälle. Niillä on loppusijoituspaikkansa johtajan polvella pallotuolissa. Luinhan johtajan olleen käräjillä vastaamassa tekosistaan. Kaikki kääntyy hyväksi, kun omat ajatukset kulkevat tiettyä päämäärää kohti. Tähän sopii pohojalaanen sanonta.
- Minä olen meiltä ja muut meidä grannista. Teen mitä tahdon, muut tekevät mitä osaavat. Eivätkä he paljon osaa tehdä suojatyöpaikoissaan. Videoita on riitävästi ylittää elämä kuin pelto. Nyt sen tunnen ja tiedän omakohtaisesti.
Vitas keikalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti