Pehkosen muistolle

Terijoen salava

Se ei ollut mikään puistopuu eikä Terijoen salava. Uusi rivitalo kaipasi istutuksia. Naapuri toi metsästä pajuvitsan. Se kasvoi suureksi puuksi. Pimensi meidän pihan ja tuotti lehtiä naapureille riesaksi asti.

Istuin keinussa äitini kanssa ja kuuntelin harakoiden keskustelua venäjäksi. Sitä puuta kuuleminen, minkä varjossa istut. Puu oli omistajiensa erityssuojelussa. Siinä pesi kirjosieppo pöntössä. Orava teki ryöstöretkiä pesälle. Se on luonnon kiertokulku. Stressi on suurempi uhka terveydelle kuin tupakanpoltto. Kumoan tämän väitteen, stressasivathan naapurit meidät neljänseinän sisälle haistatteluineen. Se oli osakkeen myyjän testamentti uudelle omistajalle. Mitä piti vastata naapureille kysymättäkin.

- Rupeatko sinä keljuilemaan, huusi naapuritontin nurmikonleikkaaja ja sammutti koneensa, kuullakseen Mirjan vastauksen.

Kun eivät muuta keksineet lähettivät isännöitsijän asialle.

- Sinua haittaa, kun naiset polttavat tupakkaa rappusella.

- Minun puolesta polttakoot syöpäkääryleitä niin kauan kuin sielu sietää.

Sielu sieti kevääseen, näköhäiriölle ei löydetty syytä. Meni kesä ja itsenäisyyspäivän aikoihin hän kuoli. Syöpä oli levinnyt kaikkialle. Tyttö jäi käymään koulua 12 -vuotiaana merimiesisän jäädessä maihin peräänkatsojaksi. Paju kasvaa ja ränsistyy. Sen karsiminen ei tule kysymykseenkään pienellä pihalla.

Viimeinen tieto pihakatselmuksesta. Katolle lehtiätuottavista puista on haittaa. Meneekö äidin istuttama tuija siinä mukana. Se on aina vihreä eikä karista lehtiä. Naapurikin puoltaa.

- Tuijaa ei kaadeta. Kiitos naapuriavusta.

Kaksikymmentä suvea on kulunut, YouTube jatkaa venäjänkielellä Vysotskia. Nyt seuraan harakoita ja variksia vastapäisen talon katolla. Videokuvat ja Vysotskin laulu soi kaipauksesta kauniimpana kuin rakkaus, ruma sana, siihen mikä on ollut. Mitä ei voi kuin omistaa ja muistoissa mukana kuljettaa. Venäläiset ovat tulleet sijoittajina rannoille naapuriksi.