Sydämiä koko vuoden varalle lähetin kortissa kiitokseksi vanhemmilleni, olinhan ollut käymässä heidän luonaan kuin joka kesäloma sitä ennen. Lapset eivät enää ehtineet kiireiltään mukaan. Sain heiltä kuitenkin muistiinpanolaput ruokalistasta.
- On syöty pinaattivelliä. Olivat terveitä ja reippaita kuin Kippari Kalle muskeleineen.
Sen päivän muistan. Sitä ennen olin aina palannut kiitollisena, että vanhempani vielä jaksavat käydä maalla ja jatkaa elämää entiseen malliin. Nyt totesin.
- He tarvitsisivat jo apua silloin tällöin eteen tulevissa asioissa. Sitten äiti halvaantui ja kesän lopulla isällä todettiin syöpä. En palaisi enää lomilla vanhempieni luokse heidän passattavakseen. Vuosi meni sairaalakierteessä. Puhelin soi aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti, kuulin isän hätääntyneen äänen.
- Minä tulen. Tällä matkalla olen vieläkin. Tuosta lupauksesta on yli 20 vuotta. Nyt tiedän, mitä sitoutuminen lupaukseen toi tullessaan. Seuraukset jatkuvat edelleen, siitä pitävät poliitikot huolen hallitusohjelmissaan ja juhlapuheissaan. Luenkin netissä Omaishoitaja -Liiton 20 -vuotisjuhlaohjelmasta.
- Peruspalveluministerin erehdys - tervehdys.
Tällä paikalla on uusi nimi ja entinen on siirtynyt sosiaali- ja terveysministeriksi. Odotan sydän syrjällään mitä tuleman pitää. Rahalla ohjattiin vaaleissa, kuka tulee valituksi. Hän on nuori ja nainen. Heitä on helpompi ohjailla ryhmäkurilla. Mennään kuin pässi narun jatkona vaikka teuraaksi. Mitäpä tuolla on väliä, kunhan mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti