Ikkunat auki on aamun tuuleen

Herään aamusoittoon ja Helena Juntusen lauluun. Ei ollut mitään uutta avatuista ikkunoista. Kiinni on ja pysyy. On vain virtuaalinen varoitus Explorerista. En ota sitä niin tosissani, hyvä kun jostakin tuulee.

Haen Youtubesta kuulemiani esityksiä, niitä ei löydy. Jään kuuntelemaan Berliinin satakieltä kysyen. Miksi? Näin korkeat sävelet nuoruudessa herättivät intohimoja kuuntelijaa ja esitystä vastaan. Nyt voin kuunnella, mitä haluan, milloin haluan, kenenkään kääntämättä kanavaa tai välihuudotta.
- Ihan pää tulee kipeäksi tuosta jollotuksesta. Se siitä musiikkimausta.

Etsimisestä huolimatta Jorma Hynninen ei laula Oravasta, mutta esittää Veteraanin iltahuudon. Sananmukaisesti yritin vedota sukupolvenvaihdostilanteessa tuomarin vastuulla toimitusinsinööriin ja uskottuihin miehiin, mutta heitä ei sytyttänyt minun vuoroni jatkaa vanhempieni jalanjäljissä.

Etsimiseni päivän musiikkiantia löytöni olivat kuitenkin suuntaa-antavia, mitä päivä tuo tullessaan. Ovikello soi. Postipoika ei yritä työntää luukusta mahtuvaa lähetystä postiluukusta sisään, vaan odottaa, että avaisin oven. Kiitokseksi sanoin huomenta saatuani lähetyksen ja kirjeet. Toinen niistä oli perintätoimistolta, joka muistaa meitä kaikkia suomalaisia, vaikka laskut on maksettu ajallaan. Laskuttajallekin sattuu virheitä, mutta niiden oikaisu teetättää turhaa työtä. Lakimiehen kautta turhan perinnän oikaisu tulee kalliiksi ja kestää vuosia saada rahansa takaisin. JäteKukko on yksi niistä yrittäjistä, joille ei sana kuulu. Käsky käy:

- Maksa laskusi, vaikka olet tehnyt valituksen tyhjennyskohteesta. Tämä on sitä kaukorahastusta, joka kaukorakkaudeksi maksajaa kohtaa muuttuu.

Päivän myrskyjen vaimentamiseksi pistäydyn Munkkiklubilla, mutta täällä aallot tyynnyttää: Oje Caruli - Serenade in A, op. 96 -

Täytyy tarkistaa aamusoiton luettelosta, onko kyse samasta Jorma Hynnisen ja Dominante-kuoron esityksestä. Oje Caruli (Oh, My Caroli) (napolilainen murre) (Costa) Serenate konekielinen käännös kertosäkeestä: 
Kaikki attuorno laulaa Ammore! Ammore! Ammore!
Ja risponne, attuorno, ogn'ánema OGNE ydin. 
Oje Caruli!
Laulu oli kaunista kuunneltavaa napolilaisella murteella.