Elämä jatkuu. Tiedossa on syysheinäntekopäivät. Maanantaihin odotan poutasäätä ja sitten kaksi sateetonta päivää. Minusta ei ole vielä pyydetty kunnallista palvelutarvekartoitusta. Aikaisemmat kokemukset mokomasta palvelusopimuksesta olivat takaperoiset. Vanhemmat vanhenivat vuosi vuodelta, tarvitsivat enemmän apua. Kun sitten sitä apua pyydettiin ja tulin heitä auttamaan, muuttuikin ääni kellossa.
- Elä tule meitä opettamaan. Rahastus oli käynnissä ja kaikki lakipykälät irtolehtipainoksena, kuinka minut saataisiin pakkopaitaan. Isä olisi joutunut pakkohoitoon ja joutuikin kitumalla kuolemaan. En syyttänyt lääkäriä hoitovirheestä, vaan tilasin kuolintodistuksen sinä päivänä kun hoidot lopetettiin. Kuolintodistus tarvitaan hautaamista varten. Se puhutteli lääkärin puhumattomaksi, mutta ei pakottanut joukkomurhiin hoitajia. Nesteenpoistopiikillä lihakseen isästäni tuli luuranko kuin auringossa katolla kuivatusta siilistä.
Osataan sitä meilläkin. Samalla formaatilla tehtyä DVD:tä katson ja kuuntelen Kiteen mieskuoron kauneimpia. Kaunista. En ollut ennen kuullut kuvia ja nähnyt lauluja samanaikaisesti. Tällä videolla, DVD:llä ja nykyhetkellä on yhteinen tekijä. Muistot ja todellisuus vastaavat tätä päivää tyyninä ja seesteisinä. Yhteiskuntarauhaa voi rakentaa kauniilla tavalla pauhaamatta suu vaahdossa Natoon liittymisestä. Autuaita ovat rauhantekijät. Mitä lie sodanlietsojat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti