Mun on tarinani satu rakkauden. Tänään sen huomaan kaikesta hyvästä, mitä minulle annetaan. Ruman ankanpoikasen tarina on ankka. Sellaisena uutisankkana on sitä kerrottu, uskoteltu ja julistettu. Vieras kone ei hyväksy ilman ehtoja käymään omilla sivuilla, mutta turhaan. Esteet ovat isojen poikien tyhmiä yrityksiä uskotella minulle, ettei verkkokirjoitustaito ole kaikkien ulottuvilla. Onhan se totta siltä osin, ettei yhteyksiä rakenneta kaikkien saataville.
De var kukku de, lauloi Anita Hirvonen. Siihen voin minäkin yhtyä. Minun teemani ei ole "Kaksi lensi yli käenpesän". Se on blondivitsi, asuuhan käki kellossa ja munii pikkulintujen pesään munansa. Haiskahtaa vähän puoluepolitiikalta hyvinvointivaltion kaatopaikalla.
Olen odottanut muutosta omalla kohdallani ja orpona tässä avoimessa yhteiskunnassa muutuinkin joutseneksi. Kaikille ei ole mahdollista lentää siivin valkoisin kuin joutsen, kun eivät tunnusta käyttävänsä suljetun yhteiskunnan sääntöjä. Siellä omaneduntavoittelu paistaa läpi. Korruptiolla rikastuu, työllä elää. Kauppa ja korruptio on sama asia suljetun yhteiskunnan säänöillä toteutettuna.
Olen palannut varmuuden vuoksi 1300 -luvulle, etten putoa varmasti muodista ulos. On kahdenlaista ilmaa, toinen nostaa helmoja ylös ja toinen pistää lunta housuihin. Jos on housuton, vilauttaa lehtikuva kuninkaallista paljasta pakaraa. Minulle siinä ei ole mitään uutta hierojana. Eikä se herätä intohimoja nähdä vapaaehtoisesti riisuuntunutta. Poliisitkin ovat järjenköyhiä kuullessaan raiskauksesta. Se on raiskatun oma syy naisena. Samasta on kyse naispappeudessa heikkojen miesten mielestä. Piispa Irja on toista maata. Edustaa samaa kuin uskonnonopettajani, josta tuli piispa. Tiesi tehtävänsä ja on minulle esimerkillinen kirkon viranhaltija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti