Jälleen kotona. Tiistaikolumniin ei ole mitään lisättävää Norjan tapahtumista. Norjalainen tutkija purskahti itkuun haastattelun lopuksi. En osaa itkeä kyyneleitä. Silmiä polttaa ja koko kroppa on ruoskimisen jäljiltä.
Oli sota, kun synnyin. Kaikkia suuria merkkipaaluja muistan tikkatauluna. YO -kevättäkin, korvissa tykillä pamautetut reijät ja tanssiaisiin vähänkäytetty, tarkkaanselostettu, kavaljeeri. Siitäkin piti kirjoittaa tukinaiselle hyväksikäyttönä naisen taholta.
Mosse, Mosse, olit viehättävä pelikaveri pallokentällä. Et juoksuttanut liikaa 7 -kymppistä mummoa. Nämä syntymäpäivät muistan aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti