Little man ja prinsessakakkua

Lauantaina soivat toivotut levyt 75. kertaa. Kaikki merkkipäivät ovat nuorempia kuin minun henkilöhistoriani. Little man oli enemmän kuin pieni mies musiikkina. Soitin sen niin lujaa kuin oli mahdollista. Konekielisissä käännöksissä oli ihmettelemistä. Poimin sieltä parhaat palat, kun kaikki on www -sivuilta löydettävissä.

Kakut on syöty, kruunut heitetty odottamaan tulevia tapahtumia. Kuninkaalliset pääsivät kilpailemaan juhlajuoman valmistamisessa. Me olemme niin pelihenkisiä, että vieraatkin pitää tutustuttaa meidän 'elämään pelissä' vaikka pakkoruotsilla. Varsinkin perheet ovat hätää kärsimässä. On vain  huostaanotettuja, leimattuja ja häviäjiä. Vierailun aikana Prinsessa haluaa tavata nuoria ja lapsia. Ei vielä ole unohtanut omia kasvukipujaan ja toivoo kovasti saavansa prinssin kanssa monarkialle jatkajan. Tanskassa ja Norjassa on jo seuraava sukupolvi kasvamassa. Ruotsi ja Suomi pelaavat varman päälle, ensiksi uran luominen, asunto ja sitten mallilapsi, jos on tullakseen. 
Pelkokin käy ehkäisystä, ettei vain haikara vieraile kutsumatta. Sitä sanotaan vahingoksi ja syrjähypyksi Jonaksen kanssa. Jonas sai mennä, kun ei nähnyt omaa parastaan. Se on kahden kauppa ja liika vatvominen sen asian ympärillä on este. 

Idässä Varlam on vankileirillä. Rangaistusaika on päättynyt jo kaksi vuotta sitten. He ovat unohtuneet näkemään nälkää, kun kaikki ruoka menee rintamille. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Kauan on ollut rahan suunta harvojen luo. Tavallisten ihmisten elämä käy entistä kalliimmaksi. Varlam on toisinajattelija ja siitä häntä rangaistaan. Hän toteaa, että uskovat kestävät kurjuuden tulematta hulluksi. Niin minäkin Sinuhun turvaan, kun vielä häpeältä säästäisit.

Tällaisena aikana käydään kirkollisvaalit. En koskaan ole antautunut keskusteluun eriuskoisen kanssa, kun en tiedä mistä he puhuvat. Se on uusien jäsenten käännyttämistä omaan leiriin. 
Oman seurakuntani kristitty lähetti minua potilasyhdistykseen hakeutuessani kirkon piiriin omaishoitajien vertaistukiryhmän perustamiseksi. Sama oli yhdistyksen kanta, kun en ollut enää omaishoitaja. Vain kaksi vuotta luvattiin minulle aikaa kuulua aktiivisesti toimintaan, sen jälkeen olisin vain maksava yhdistyksen jäsen. Samasta asiasta muistutti seurakunta, maksaa kirkollisveroa. 
Kaupunki kieltäytyi kaikkein perusteellisimmin yhteistyöstä. "Älä puhu enää omaishoitamisesta, kun et ole ollut omaishoitajana täällä etkä ole enää ollenkaan omaishoitaja. Kaikkia omaishoitajia ei tarvitse etsiä, kun ei ole rahaa jakaa kaikille." Minun tehtävä ei ole jakaa rahaa millekään momentille. On vain kysymys omaishoitajan jaksamisesta.

Omaishoitovuodet olivat elämäni mustimmat ja yksinäisimmät. En enää muistanut, milloin olin aloittanut. Nyt en muista, olenko koskaan lopettanutkaan olemasta omaishoitaja. Pakkasin laukkuuni tuolta ajalta kirjoja, jotka pienenivät vuosien myötä. Joulukortti oli elonmerkki elämän jatkumisesta. Siihen minullakin oli voimia vastata ja osoite tallessa. Nyt saan arvokkaan lisän kirjastooni "Maailman ihanin tyttö". 
Varlam lähti yksin hautaa kaivamaan routaiseen maahan. Silläkin oli tarkoituksensa. Näin meillä mennään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Kuninkaalliset käyvät ja palaavat remontoituun linnaansa. Parakeissa ei ollut ikkunoita eikä tänään liikaa tilaa viihtyä vankilassa.  Itse katsastin kirnun paikan ja annan palautetta sijoittajille kunnanjohtajan kautta. Hänhän se kaiken sallii, vaikka neljäntenä kunnan johtajana minun aikana joutuu jo korjaamaan edeltäjiensä tekemiä virheitä. Onko hänellä siihen resursseja, vai jatkaako hän edeltäjiensä avaamaa latua?