Kirkkokansa ja sotaharjoitus

Tiedän aamulla päivän olevan 1. adventti uuden kirkkovuoden alku. Uutiset kertovat Koreoiden välienselvittelystä seuranneesta sotaharjoituksesta, Irlannin tilanteen ja poliitikkojen kiireet estävät meille leviävän tulipalon, jos Irlantia autetaan. Kreikkalainen aasi on noudettu Jerusalemiin ratsastusta varten. Sitä kirkkokansa on kokoontunut kuuntelemaan ja laulamaan Hoosiannaa.

Minun kirkkovuoteni seuraa metsiemme kruunupäiden vuoden kiertoa. On vauhdikasta ja vaarallista sarvipäiden ottaa mittaa toisistaan. Tähän ajankohtaan laumat ovat eriytyneet. Sarvipäillä on sarvienpudotus edessä ja uusien kasvattaminen tilalle. Luonto ei solmi sopimuksia sinne tänne, lajit taistelevat omassa piirissään herruudesta siirtääkseen vahvat perintötekijät seuraavalle sukupolvelle. Emot  huolehtivat vasoista ja urokset kasvattavat kymmenen kiloa painavat uudet sarvet neljässä kuukaudessa. Teevee kuva Ranskan maaseudun keltaiselta rapsipellolta paljasti vain kruunut ruokailevista metsäkauriista.

Ihmisten toimenpiteet kaventavat eläinten elintilaa. Toisaalta monet lajit kuolevat sukupuuttoon, kun ihminen tahtoo sitä ja tätä voidakseen ihmisinä paksusti, jopa poronsarviuutteen avulla. Tästä syystä sijoittajat luottaessaan kuin pukki suuriin sarviinsa voivat huonosti. Kovina miehinä yrittävät niittää sieltä, mihin eivät ole kylväneet. Minulle tätä on uskoteltu sodanjulistuksella. Maanmittaustoimistosta vastattiin oman rannan omistuksesta isälleni sotaherran tutulla äänellä.

- Mehän voimme ottaa koko maan.

Tätä asiaa en vielä ole saanut päätökseen. Kuntaliitosta vastasi joku puhelinääni.

- Lähde pois, jätä perintösi sijoittajien jaettavaksi, kun on niin paljon riitaa.

Eduskunnan oikeusasiamiehen neuvossa ei ollut päätä eikä häntää. Siihen vedoten ulosottomies nousi seisomaan ja naama punaisena ähkyi.

- Kun ylhäältä kysytään, ylhäältä vastataan. 

Taustatukeni tietäen kysyin.

- Mitä perkeleitä te luulette olevanne?

Tämän jälkeen on alkanut tapahtua asioita myönteisempään suuntaan. Rahasta ei ole ollut kiinni osallistumiseni "Kertomukset kirjaksi" -verkkokursille. Sen esti ihmismielen itsekkyys. Samoin opintomatka Tartoon oli tarjolla. "Et voi tulla mukaan, kun me juoksemme lujaa paikasta toiseen." 

Silloin en vielä tiennyt, että borreliatulehdus aiheutti kipua polvissa. Olihan se hyppy tuntemattomaan lähteä Otavaan maksulliselle kurssille. Siihen lisäksi tuli myöhäisborrelia lääkäri- ja hoitokierteineen. Oli kallista sairastaa. Nyt odotan viimeiset laskut tuolta kurssilta. Kun tulot ja menot ovat tasapainossa, ei tulevaisuus pelota eikä laskuttajalla ole mitään syytää valitella laskun lähettämistä. 

Ystävät hyvät, lopettakaa anteeksipyytely. Kaikki on järjestynyt enkä enää jossittele tekemisiäni. Olen elänyt elämäni niin kuin se on minulle elettäväksi annettu.