Narrin aamulaulu

• Blogger leikkii kanssani eikä anna minun kirjoittaa haluamallani tavalla. Pitäisikö minun pyytää Oopperayhdistykseltä lupa rakastaa elämää? Jätin julisteen lepäämään illalla luonnoksena ja nyt se mököttää. Kuva ei pysy paikallaan, seilaa laidasta laitaan. Suurennan sen ja siirrän keskelle vapaasti valita paikkansa, missä haluaa tulla näkyväksi. En pääse bloggerin kanssa yhteisymmärrykseen, joten pitää kirjoittaa tekemättä kappalejakoa. 
• Olen kuunnellut radioateljeetä iät ja ajat, jos sen voi iättömäksi ajaksi nimetä. Se alkoi "opintomatkalla kiinalaiseen helvettiin" vanhempieni omaishoitoajan alkaessa. Muuta kanavaa ei ollut kuin radioaallot yön tunteina. "Anniina, vielä valvotko, kulta Anniina?". Hän oli mielessäni ja tuli aina pintaan suruna sielussain. Nyt voin lakata huolehtimasta, onhan siitä jo kauan. 
• Aamulla olin kuudelta jo virkeä, elinkello on sekaisin. Narrin aamulaulu palauttaa minut aamujärjestykseen. Utsjoella aurinko nousee 9.30 ja laskee 16.20. On Eilan nimipäivä ja kuolleen sisareni syntymäpäivä 1943. Eletään viikkoa 43. Uutississa on kolme pääteemaa:
• Yhdysvaltoihin Jemenistä lentäneistä koneista etsitään pommeja. 
• Jaavalla purkautuu tulivuori.
• Söpösilmäinen ministeri ottaa kantaa Japanissa uhanalaisten eliöiden suojelemiseen ja siinä sivussa luonnonvarojen hyväksikäyttöön ja voittojen jakamiseen. Oman osuutensa hän on turvannut köyhän maamme kaivostoiminnan tuloksesta sijottamalla talvivaaraan. Maamme on ja pysyy köyhänä, jos kultaa kaivannet. Etelä-Afrikastakin löytyi timantteja siirtomaaherrojen rikkaudeksi. Historia toistaa itseään.
• Nämä olivat lauantaiaamun kello kuuden uutisaiheet ja näillä minun pitää jaksaa kello seitsemään ja kahdeksaan. Lisää tulee yrityssalaisuuksien säilyttämisestä. Kuinka mikään on salaista, kun aikaisesta aamusta kaikki on julkista riistaa jopa minulle, joka olen oppinut nukkumaan sängyssä noudattaen omaa elinkelloa.
• Kiviniemi lentää Kiinaan maailmannäyttelyä päättämään. Jos oikein muistan Suomen paviljonki on Kirnu.
• Kymmenen vuotta omaishoitajana ja sen jälkeen kymmenen vuotta yritystä seurata vanhempien jalanjäljissä huonolla menestyksellä. On tullut osanottajia kuin isän kuolemasta ennen kuolemaa huhupuheiden ja arvailujen perusteella. Se oli ennenaikaista, olihan lippu puolitangossa kolme kertaa peräkkäin naapureille. Isän kuolemaa ei suruliputettu. Lippu ja viiri ovat naftaliinissä ja syövät itseänsä loppuun. Ajanhampaalta ei välty kukaan, kun ollaan niin lahoavaa ihmissukua. Toisen kuolema on toisen elämä, kun on ruvettu syömään toisiamme.  
• 
  
• Julisteen oranssisävy ja kaksi katsomassa auringonlaskua toi muistoja mieleen koulutuspäiviltä. Pakosti joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin. Mies kertoo tulleensa koulutuksen takia, virallinen osuus on päättynyt. Hän kertoo kotona odottavasta vaimosta ja kaikesta omasta elämästä. Hän ei ole viihteellä eikä vapaalla, vaan ammattiin liittyvillä koulutuspäivillä. On kevät ja valoisa yö. Istumme katsomassa ja kuuntelemassa yönääniä. Kuinka uskalsin vieraan miehen kanssa jäädä kahden. Luotin häneen, kun hän kertoi kotioloistaan. Hän oli vaaraton minulle enkä minäkään ollut uhka hänelle. Olin itsekin hierojien koulutuspäivillä. Tästä minun piti kirjoittaa. Odotan sensuurin punaista kynää ja poistan tekstin, jos se loukkaa jotakuta.
• Kulttuurikahvila on laukussa lähdössä Otavaan. Voin esittää mummon sinisen kirnun tarinan. Mummon kirnun joku vei kotiinsa ja sieltä joutui kaatopaikalle. Isän sotakirjeet joku poltti ja nyt kaikki vanhempien käyttämät tarvekalut halutaan hävittää. 
• "Talo muistaa kävijänsä. Seinät muistavat sanat, jotka talossa lausuttiin." 1900 -luku on vaihtunut vuodeksi 2010 ja ollaan uutisten varassa, mitä aikaa elämme. Ainakin siitä puuttuu lähimmäisen rakkaus. Osallistun seurakuntavaalien ennakkoäänestykseen 1. kerran elämässäni. Seurakuntani tarvitsee toimihenkilönsä, jolle annan ääneni. He ovat yhden listan ehdokkaita, onneksi.