Rauha, Neitsyt Marian viimeinen uni ja Puhdistus

Eino Leino: Sata ja yksi laulua
RAUHA
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Miitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?


Minä kuulen , kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.


Kaikki' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Ihminen on menettänyt hiljaisuuden. Sitä kuuntelemaan läksin hiljaisuuden retriittiin. Olin viettänyt kaksi kuukautta kesällä 1989 vanhempieni luona Tuusniemellä. Äiti oli halvaantunut kevättalvella ja vietti viikkoja vuodeosastolla. Isä kävi joka päivä katsomassa ja koki luopumisen tuskaa. Se näkyi koko olemuksesta. Olin palaamassa työhön Lahteen, isällä todettiin syöpä. Eno kauppasi suurta omakotitaloa, jonka hän oli luvannut minulle kalliista hinnasta. 

Sain puhelinsoiton ja eno ilmoitti, että talon saakin rouvan poika. Piti olla jokaiselle oma huone. Näin puhuivat kaikki sukulaiset ja olivat vahingoniloisia, kun en saanutkaan ostaa taloa. "Olet suureen tottunut mualimalla", siksi tämä oli opetus minulle. Siitä tuli kuitenkin Öllin isän oppivuodet meille jokaiselle. Tuusniemi, velaton kunta, pääsee maailmankartalle näistä oppivuosista.

Kirjoitan tätä tekstiä Utsjoella alkavassa kaamoksessa perjantaina. Rauha ja Neitsyt Marian viimeinen uni ovat musiikkiesityksiä aamusoitossa. Lehtikuva  Ess.fi on aiheeseen liittyvä, puretaanko Lahden konserttitalo. Kaikki toimenpiteet ovat kalliita, tekipä mitä tahaansa. Vielä pitää kysyä hallinto-oikeudelta, mitä mieltä siellä ollaan. 

Näkymä voisi olla minun ikkunasta, ulkoseinä kaakelia. Vastapäätä luettavia tiilenpäitä ja taivaalla musta kuu. Minun kuu valaisee keltaisena ja purjehti tänä aamuna puolikkaana. Ei ollut mustaksi muuttunut.

Se oli telepatiaa, että vuosien takaa tuttu Irma pyysi kanssaan teatteriin. Katsoimme Puhdistuksen ja päästäkseni ajassa taaksepäin suljin silmäni ja kuuntelin. Eetterihumaus auttoi minut eläytymään Viron naisten kohtaloihin. Se on meidänkin naisten kohtaloa, jonka kovat kokemukset ruotsalainen lääkäri Christina Doctare kohtasi Bosnian sodan kokeneiden naisten kasvoilla.

Samasta asiasta kirjoitin raiskauskriisikeskukseen sieltä kouluajoilta vaiettuina kokemuksina viimeaikojen tapahtumiin poliitikon suusta kuultuna.

Ei koskaan enää kunnantalon kellariin. Ei koskaan enää Tuusniemen varastotalon lautakunnan huoneen yksinkertaisen, ymmärtämättömän enemmistön edessä tehtyihin päätöksiin. 

Hautausmaat ovat lisääntyneet eroottisella ja muukalaisten hautausmaalla. Onneksi sedälläni on nimellinen muistolaatta kiinnitettynä isovanhempien hautakiveen. Kuollut sisarkin sai tietyn uurnapaikan  ja nimen vanhempien hautakiveen. Leski pääsi osalliseksi äidin kuolinpesään kuolinpesän haltijana. Sisaren hän olisi jättänyt seurakunnan haudattavaksi ilman saattajia. Näin olisi tapahtunut, jos olisin antanut tapahtua. Suomi-neidosta ei kukaan välitä. Otetaan mitä otettavissa on ja hylätään.

Saanko siitä käsinkirjoitettuja syytekirjeitä kuolemantuttamuksineen ja pesänkavalluksineen jo vastaanottamieni lisäksi?

Mitä lie kiusaamistapahtumat Supon sisällä? Ne eivät vedä vertoja omaishoitajan elämäässä tapahtuneisiin vääryyksiin, henkisiin ja ruumiillisiin kärsimyksiin. Olen lepakko katumus- ja kirkkopäähineessäni, stay up sukissa, korkokengissä kuvattuna The Book'in sivuilla.