Ikkunat auki itään

Sain palautetta osallistumisesta moneen projektikoulutukseen, onko se tarpeellista. Järjestäjälle on ollut hyväksi rikka rokassa, kun osallistujien lukumäärän mukaan projekti saa rahoituksensa. Onpa joku hyväätarkoittava projekti jouduttu lakkauttamaan tarpeettomana, kun ei ole ollut käyttöä. Olisihan siitä voinut rahat pistää liiviinsä, kun seuranta puuttuu. Katujätkät maleksivat kaduilla lisäten pelkoa ikäihmisissä tulla ryövätyksi.

Minun oli aloitettava alusta puolustautuminen. Menin lapsenvahdiksi leikki-ikäisille. Oli annettu ohjeet käyttää kaikkia nykyajan älykodinkoneita. Olin yhtä avuton kuin tietokoneen ääressä, kun en osannut sitä edes käynnistää. Pienet tytöt nauroivat mummolle eivätkä suostuneet näyttämään kuinka mikroa käytetään. Niissä asioissa tekniikan edessä olen ollut uusavuton.

Olin kirjoitustaitoinen, mutta tietokone käyttäytyi kuin pilkkaaja lähettäen roskapostia minun sitä pyytämättä. Siihen olen saanut neuvoksi ostaa estoa kuin mafiasuojelua. En käy kauppaa suojatakseni postini huijareilta. Sekö oli tärkein opetus joutua verkossa hyökkäyksen kohteeksi. 
Samalta minusta tuntui, kun mielenterveysseura pyysi vaalirahaa presidentin vaaleissa sen perusteella, että olin osallistunut verkkokeskusteluun. Hyi, häkki vai oliko se hämähäkin sukuisen punkin hyökkäysyritys. Hyi, hitto! En enää ole mitään mieltä ministereiden asiantuntijuudesta. Heillä ei ole jumalaistettua eksperttiyttä. On vain tittelinkipeyttä ja se vasta onkin tilattu kippeys, joka luonneviaksi luokitellaan kokemuksen puutteessa.

En ole vielä tutustunut, kuinka valokuvia siirretään kamerasta koneelle. Siksi käytän jo julkaistuja pohjia ruskamaisemasta. Postimerkit kirjepostaukseen ja jäljelle jäi kolme aukkoa. Saavat toimia tärkeinä ikkunoina Verkkokirjoittajan talossa.

Yhdestä luukusta katson "Hyvinvointipalvelut, laatu ja tasa-arvo" .projektiin. Loppuraporttini kertoo ankarasta opettajasta, kokemuksesta ja sen hyödyntämisestä tulevaisuuden hyväksi.

Toisesta luukusta sain opetuksen "Kertomukset kirjaksi"  -verkkokurssista. Siitä tuli projektini potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi.

Kolmas luukku suuntaa kokonaan tulevaisuuden tutkimukseen. Tapasin syksyllä nettilukion käyneen ylioppilaskirjoituksissa. Wau, mikä mahdollisuus. Nuoruudessa oli rajoituksia elää elämäänsä ja käydä koulua. Jos oli perustanut perheen, erotettiin koulusta. Oli pahennuksena osallistua yhteiseen opetukseen ja piti suorittaa tenttinsä yksityisesti. Tämä koitui minun synnikseni hankkia ammattikoulutusta alle 3 -kymppisenä vanhapiikajohtajien laitoksissa.

Mihinkä sekin ajatusmalli on johtanut? Pitää etsiä seuraa netistä, aloittaa suhde ja päättää se tekstiviestillä. Ero pääministerin paikalta, kun huomaa lasten kasvavan ilman isääkin. Pitää yrittää paikata kuin hölmöläinen jatkaa täkkiä. Suo siellä, vetelä täällä. Politiikka pyöriskelee pohjamudissa.