Vanhan koneeni käyttöjärjestelmä vetelee viimeisiään eikä sähköposti enää hoida tehtäväänsä. Uuden palvelimen kautta päivitin sähköpostini siniselle linnulle. Sain tekstiä Thundebirdin käytöstä. Ajattelin kaiken menneen pieleen, kun en löytänyt mitään entisiltä paikoilta.
Taustakuvana kuitenkin on vesileima, vasemmalla kupolitorneja, viittaa itään. Oikealla korkeita rakennuksia ja siivekäs olento, viittaa länteen. dna sallii kuitenkin roskapostin vielä osoitteeseeni. dnalta tulee kuponkitarjouksia kaikista viimeisistä hömpötyksistä. En katso kuitenkaan olevani kohderyhmään kuuluva, jota höykytetään ostamaan sitä ja tätä.Se oli jo esittelemisen arvoinen uutuus kellossa. Ensiksi pieni valopiste, sitten piippaava hälyääni. Nyt en enää erota valoja ja ääniä toisistaan, mikä on minulle tarpeellista. Vai kierrätetäänkö kauttani roskapostibisnestä, josta en mitään ymmärrä.
PS. "Viikonlopusta vetoa vieteriin" tarjoilee Kokki-Jussi aamiaisvierailleen nukutun yön jälkeen. Avasin illalla vielä vanhan koneen katsoakseni, mitä tein väärin vaihtaessani taustakuvan "Ilmalaivalla Kuorttiin" saneerattuun työtilaan kerrostalon kellarissa.
Sijoitusasunnossakin on ongelmansa vuokralaiselle toinen toisensa perään.
- Ensiksi paloi lamppu katossa. On korkealla, että pitäisi kiivetä pöydälle ylettyäkseen vaihtamaan lampun.
- Sitten irtosi sähköjohto säädettävästä työpöydästäni. Sen korjaamisesta en mitään ymmärrä. Se on sähkömiehen tehtävä, jos sellaisen jostakin löytäisi.
- Seuraava alakuloa aiheuttava syy on käytettynä ostettu PC. Se piti riittää minulle loppuelämäksi. Neuvonantajat johtivat harhaan tahallaan, olihan digi-digistä vasta lakiesitys annettu: Tietoyhteiskunta kaikille ja tietotekniikkataidot kaikille.
Minusta tuli tietokonevirhe, kun pajunköyttäsyöttävät johtajat ilmoittivat oman käden oikeuden käytön tietokoneen tekemäksi virheeksi. Sanoisinko, tule tänne syyparka, täällä on niitä entisiäkin. Tiesin sen verran koneista ja käyttäjistä, että voin sanoa oman mielipiteeni. Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Se tukki sanojan suun ja muutti toimintastrategiaa jättää Tuusniemi vähin äänin.
Vallankäytön purkamiseksi tarvitsin managerin, Delfoi-menetelmän ja Voimauttavan valokuvan perusteet -kurssin. Tämän tien kautta elämäntarinani on kasassa, pakattuna matkalaukkuun vietäväksi vielä kerran Otavaan.
Onnea Otavat, meitä on monta tähteä. Enemmän kuin Jukolan veljeksiä, joiden lukumäärää A. Kivi vertasi. Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa, voimalla seitsemän miehen.
Mistä niitä isättömiä seitsÄmiä veljeksiä on tielleni ilmaantunut puhumaan omaan pussiinsa? Se pitää minun vielä selvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti