Nostalgiaa

Kertomukset kirjaksi -verkkokurssi tarjosi mahdollisuuden kirjoittaa siellä, missä on tietokone. 
Otin kuitenkin työhuoneen, jonne saan rakentavaa palautetta, kannustusta ja tukea.

Salongissa käydään yleistä keskustelua.

Vierashuoneissa vaihdan ajatuksia tutkijavieraiden kanssa tulevaisuudesta. Heidän joukossaan on kirjoittajia, taiteilijoita,  moniammattilaisia.

Jatkokertomusta kirjoitetaan tarpeen mukaan, milloin tarvitaan opintien uudelleen arviointia lapsista tohtoreihin.

Arkistoon olen tallentanut historiaa, kirjeitä, valitusosoituksia, oikeudenpäätöksiä ja käsinkirjoitettua tekstiä.

Voimauttavat valokuvat auttoivat huostaanotettuja tyttöjä. Vallankäytön purkamiseen itse sitä menetelmää tarvitsin. Maailman ihanin tyttö tuli mainituksi tiistaikolumnissa http://www.tedxhelsinki.fi/?page_id=127

Verkkokirjoituskurssille en ollut tervetullut. Hän järjesti sitä akateemisille, kun arveli ettei muilla ollut varaa osallistua. Keskustelu verkossa päättyi kollektiiviseen anteeksipyyntöön. Sekin on taito opeteltavaksi kiitoksen rinnalle, jos huomaa loukanneensa, viemättä asiaa oikeusasteesta toiseen syyllistä etsiessään. 

Blogger pelasti kuvan saneeratusta työhuoneesta. Kaikki turha roina on poissa.
Suljen silmät ja kuuntelen musiikin terapeuttista syyssinfoniaa. Muuta en tarvitse.

.