Mitäs me 7 -kymppiset

70 -kertainen rattijuoppo
alkaa väsyä.
 

Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä. Kuoli kuitenkin saappaat jalassa viimeisellä murtokeikallaan. Otin lehtileikkeen talteen paikallisesta julkaisusta, kun tunsin kohtalonyhteyttä synnyinkunnassamme. Kuoleman jälkeen kaivoin lehtileikkeen esille ja ajattelin. Hänestä tuli sijaiskärsijä ja minulle ihmeitätekevän kirjekuoren ihmeidentekijä. 

Kaikki epäasialliset kirjeet ovat olleet lehtileikkeen välissä tekeytymässä. Kas kummaa, kun on tullut aika on tullut neuvo. Ääni kellossa on muuttunut myönteiseen suuntaan pitkän odotuksen jälkeen.

 Sunnuntaisuomalainen Savon Sanomat 25.1.1998; viesti 


Laittoman lapsen äidin runo

Tulivat niin tyylikkäinä,
antoivat itsestään virheettömän kuvan,
liituraitapuvut, kravatit, kiiltävät kengät, 
lasit nenällä ja salkut.
JA NUIJALLA PÖYTÄÄN.

Olin läsnä, mutta ulkona kuitenkin.
Otettiin esille asioita, tehtiin muka
yhteiskunnan edun mukaisia päätöksiä.

Tuokin sliipattu mies,
takavuosina  vaalimainoksessa,
lapsiperheiden asemaa lähdössä ajamaan.
Sama mies samoihin aikoihin
lopetti yhdeltä pienen lapsen äidiltä työsuhteen,
vain kostaakseen liituraitakaverinsa puolesta,
joka oli joutunut edesvastuuseen laittomasta 
irtisanomisesta raskauden takia.
Ja edellisten ystävä, joka antoi samalle äidille
potkut samasta syystä, istuu tukevasti
kaupungin päättävissä elimissä.
JA NUIJALLA PÖYTÄÄN.

Lähtivät niin myhäillen
niin itseensä tyytyväisinä koteihinsa.
Rakastava perhekö ovella odottamassa?
Lailliset lapset lahkeissa?

Pääsivätkö päätöksillään lähemmäksi
elämänsä tarkoitusta?
Saivatko siunausta elämälleen
viemällä, kolmissa miehin,
yhdeltä pienen lapsen äidiltä,
kodin, toimeentulon
ja eteenpäinpääsymahdollisuuden?

Suuret, pienet miehet, siinäkö näyttö
todellisesta voimasta ja uskottavuudesta?
TÄLLÄISETKO PERUSKIVINÄ YHTEISKUNNALLA?
Opeta minutkin, kevyt suruharso kantamaan! / Arja-Liisa Vihavainen