Sehr geehrte Frau!
Tänään on oikea päivä, juuri oikea hetki näyttää Syyssinfoniassa, kuinka sähköpostini minua tervehtii aamu aamun jälkeen.
On niin tympeätä palata kirjeisiin, joissa on valitusosoitus mukana. Muuten en ole saanut eriävää mielipidettäni näkyväksi. Onhan minun oikeuttani loukkaavien päätösten takana Yksinkertaisten Ymmärtämättömien Enemmistö. Jos valittaisin, ei päätös miksikään muuttuisi ja maksaisin kulut. Siksi olen vain kerran valittanut 25 vuotta sitten isäni puolesta. Kirjoitin Oikeusasiamiehelle, kun valituslupaa ei myönnetty eteenpäin. Se oli yhtä tyhjän kanssa niin kuin se on tänäänkin. Meillä ei ole yhteistä kieltä.Muunnan zoomauskulmaa lopusta alkuun. Lapsuudesta nuoruuteen, aikuisuudesta varhennettuun vanhuuteen 2011 käänteisessä järjestyksessä. Se on kuin edestakaisen matkan junalippu, meno 21.7.1941 --- paluu Kansainvälisenä Naistenpäivänä 8.3.2011.
Tämä on odotettu päivä ja nyt sitä ei voi muuksi muuttaa.
Liebe Maire!
Ich glaube, es gibt nicht viele Menschen zu denen mein Vater die letzten Jahre Kontakt hatte. Es ist auch nicht meine Art seine Post zu lesen oder mich in seine privaten Dinge einzumischen. Trotsdem habe ich mich entschlossen, gerade Sie zu informieren, da ich schon als Kind von der Beziehung/Freundschaft mitbekommen habe und mich freue, dass sie auch jetzt noch anhält. (Ich habe den Brief vom 8.5.2003 gefunden und lesen.)
Vielä tällä vuosituhannella elin 1960 -lukua. Köyhässä Suomessa ei ole ollut kaikille mahdollisuutta kulkea nopean kehityksen mukana. Niinpä minulla ei ollut tietokonetta eikä verkkokirjoitustaitoa. Sähköpostiosoite ei tullut ymmärretyksi.
"Anscheinend habe ich die e-mail-Adresse nicht richtige verstanden. Deshalb schicke ich Ihnen die schon geschriebenen Zeilen per post."
Tämän puutteen korjaamiseksi minun oli opittava uusi kirjoitustaito, verkkokirjoitustaito. Korkealta ja kovaa on huudettu:
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
Tai suoritetuista tutkinnoista on säädetty laissa.
- Ikä ehdoton, 61/64 vuotta.
- Työhistoria yhtä ehdoton. " Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehtyä työtä ei lisätä työhistoriaan."
Minun aikani on mitätöity, minua ei ole ollut olemassakaan. Passi on kuitenkin todistanut, että minä olen. Suuren joukon osoite johtaa hyvinvointivaltion kaatopaikalle.
Jokainen tarvitsee edes yhden kiitoskirjeen, että joku voi henkilökohtaisesti sanoa jo lapsena tienneensä ystävyydestä. En ollut hänen tyttärensä mielestä toinen enkä kolmas nainen. Eikä sitä suhdetta ole tarvinnut puida käräjillä kuin poliitikkoja vaivaavaa tekstiviettiä.
Varokaa Ruususet ja erikoisesti 16 v ja nuoremmat kulkijat, kaikki pussailijat eivät ole prinssejä. Pitää odottaa noiduttua sammakkoa. Kerran elämässä hän osuu kohdalle.
Naistenpäivänä toivon kaikille naisille onnea ennen kuolemaa kohdata se suuri onni. Ei kuitenkaan se lyhin, puolen tunnin onni vain.
Todentuntuinen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti