Samaistuin virtahepoihin luonto-ohjelmassa. Maalla tuo massiivinen kasvissyöjä muuttuu vedessä vilkasliikkeiseksi joen ylityspaikan pintapelastajaksi. Vaeltava gnuulauma oli valinnut vaikean joentörmän noustakseen vastarannalle. Krokotiilillä oli runsauden pula hukkuneista antiloopeista. Virtahepo tulee saaliinjaolle ja ryöstää raatoja krokotiililtä ja syö ne suihinsa. Kasvissyöjä ei joutunut raadonsyöjän kitaan.
Virtahepona vappaehtoistyössä. Kukaan ei rahasta minun työntuloksesta verottajalle. Siitä pitää huolen Talvitytön antama suuri Hippopankki. En halua edes tietää, mitä se on saanut syödäkseen. Tyytyväisyys näkyy ja kuuluu perheleireillä. Kaikki olemme toteuttaneet Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia.
Olin isovanhempien ja lastenlasten leirillä kesällä 2004. Silloin kirjoitin Säteitä -lehteen vaelluksesta, mitä teen isona. Ympyrä on sulkeutunut saadessani osallistua perheleirelle kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä. Viimeksi leiriläiset olivat nuoria vanhempia ja pieniä lapsia. 4 -viikoinen vauva kengurupussissa palautti omat muistoni alkutekijöihin, kuinka jouduin tähän leiriin. Itku ei kuitenkaan kuristanut kurkusta, olinhan voimautunut katsomalla 1990 -luvun valokuvat syöpälapsen perheestä. Minä surin kaukomummona, perhe eli sairauden ehdoilla. Löysimme tyttöjen kanssa kivitalot ja leirillä tutustuin kivitalon tekijään.
- Minuutti on pitkä aika, sanoo lääkäri, mutta on kestettävä. Lupaan käyttää munakelloa, vaikeutena ajastaminen. Käytän älyhammasharjaa, kalibroin sen ilmoittamaan minuutin ajan kesäajasta riippumatta. Sähköhammasharja on älynväläys tässä tilanteessa. Puhdistajakalat tekevät suunhoitoa meressä uiskenteleville. Eläintarhassa hippo saa katuharjalla suun puhdistuksen. Tuhmia puhuvat joutuvat suun saippuapesuun. On kaulanvalkaisuviikot ennen vaaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti