Ote Kari Hotakaisen teoksesta Elämä ja muita juttuja, WSOY 2001. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen.
Unohdin radio-oppaan osoitteen ja vasta tänään se löytyi entisenlaisena. Nyt on ajankohtaisin asia löytää kadonneet ja kotiuttaa sairaalaan joutuneet. Riittääkö vuoden 53. viikko kaikkeen tähän ja millä lopputuloksella.
Päivän mietelause toimii dominoefektillä, kun yksi loppuu, toinen alkaa. Näin elämäkin etenee opittua hyväksi käyttäen. Torpparin pojan tyttärelle tie ei ole ollut avoin. Katsoin Kotikatsomon Punainen kolmio
Jakso 1: Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon raastava rakkaustarina 1/3. Moskova 1934. Hertta saa Otto Wille Kuusiselta käskyn lähteä Suomeen maanalaiseen puoluetyöhön. Hertta jää heti kiinni.
Kotikatsomo: Punainen kolmio
Punainen kolmio on kolmiosainen
kotimainen draamasarja, joka yhdistää rakkauden ja politiikan. Se kertoo
Suomen tunnetuimman kommunistin Hertta Kuusisen ja ministeri Yrjö
Leinon raastavan rakkaustarinan. Sarja tulkitsee myös lähihistoriaa
mielenkiintoisen poleemisesti ja vastaa kysymykseen: kuinka Suomi vältti
ns. rauhanomaisen siirtymisen sosialismiin. Pääosissa: Vappu
Nalbantoglu (Hertta Kuusinen) ja Eero Aho (Yrjö Leino). Käsikirjoitus:
Taina West, Leena Virtanen, Heidi Köngäs. Ohjaus: Heidi Köngäs
Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan
Aamuhartaus to 24.12.2015
Sini Ikävalko, Pastori, Helsinki
Virsi: 31: 1-3
Joulukortin kannessa on Pyhä perhe, rauhaisa idylli.
Joosef, Marian puoliso, kristikunnan historian hiljainen sankari, esikuva, totisesti! Vanha mies, joka kihlaa nuoren tytön, vaikka tämä on raskaana, pilalla, tuon aikaisen maailmankuvan mukaan, jopa siinä määrin, että kukaan ei olisi pahoittanut mieltään, jos Joosef olisi perunut kihlat ja jättänyt tytön selvittämään omat sotkunsa. Myös Marian perhe, kaikki hänen kanssaan tekemisissä olleet olisivat joutuneet häpeään, niin se vain silloin oli.
Joulun tarinan sisällä on suuren skandaalin siemen.
Ensimmäinen joulu oli lööppien arvoinen kohujoulu.
Epätäydellinen juonenkäänne, jota on siloteltu monin tavoin siitä asti.
Joosefin antautuva, hiljainen rooli Marian taustalla on kaunis ja ihailtava. Silti tuntuu, että se on myös kristillisiin uhrautuvaisuuden ihanteisiin rakennettu, jopa hieman kiiltokuvamainen...
Vastaani tuli eräs legenda, josta aikojen kuluessa oli muotoutunut Amerikassa kansan joululaulu: The Cherry tree carol.
Laulun Tarinassa Josef ja Maria kuljeskelevat kirsikkapuiden ja omenapuiden katveessa. Maria pyytää kainosti Joosefia poimimaan hänelle kirsikoita, koska hän odottaa lasta. Joosef suuttu tästä tiedosta ja sanoo: ”Pyydä lapsen isää poimimaan kirsikoita sinulle?”
Marian tilannetta pohtiva, petetty Joosef on meille lähelle tuleva kuva, aidosta elämästä. Niinhän jokainen toimisi, jos joutuisi vastaavaan tilanteeseen: suuttuisi! Pettämisen merkit silmien edessä. Ei enää niin kiiltokuvamainen hyveellinen Joosef vaan verta ja lihaa, ihminen, epätäydellinen.
Tarina jatkui siten, että Joosefin suuttumuksen ja sanojen jälkeen kirsikkapuu taipuu itsestään, selittämättä ja levittää kirsikkaiset latvansa Marian jalkojen juureen, että tämä pääsee itse poimimaan kirsikoita. Joosef jää tuijottamaan suu auki tapahtunutta ihmettä.
Viha on poissa, tilalla on nöyrää anteeksipyyntöä Marialle ja itse Jumalalle.
Jumala ei vaadi meiltä kiiltokuvamaista täydellisyyttä, pikemminkin päinvastoin.
Sielun vihollinen, maailma ja pimeä puoli on se, joka vetää meitä täydellisyyteen. Täydellisyyteen pyrkimisen myötä meitä raskautetaan kaikilla sellaisilla synneillä kuin ahneus ja kateus. Silloin meitä vie materia ja ulkoinen kauneus, ei sisäinen ilo tai sydämen valo.
Ei, Jumala puhuu vahvasti jouluevankeliumin koko kuvaston kautta epätäydellisestä, joka on täydellistä itsessään: Kaikkeuden Kuningas ei saavu luoksemme pelastamaan meitä pimeältä ja pahalta suuren valkean sotaratsun selässä, kultaan kietoutuneena. Ei, meidän valomme syntyy haisevaan, köyhistä köyhimpään talliin, eläinten keskelle, nöyränä, avuttomana, viattomana.
Meidän Vapahtajamme syntyy eläinten syöttökaukaloon! Hyvin likaiseen kehtoon.
Asiasta kuulevat ensimmäisenä ihan ne tavalliset, ehkä jopa muiden mielestä sitä vähäisintä arvostusta nauttineen työn, paimen-työn tekijät.
Puhumattakaan tästä skandaalinkäryisestä Marian raskauteen liittyvästä epätietoisuudesta...
Jumala puhuttelee meitä epätäydellisyydessä, jotta ymmärtäisimme, että se riittää. Hän ymmärtää meitä ja keskeneräisyyttämme. Hän toivoo meidän oppivan ja kasvavan itse elämässä. Me olemme jo täydellisiä sellaisina kuin olemme.
Tämä olkoon muistutuksena myös näin Jouluaattona, kun toiveet ja odotukset, täydellisyyden paineet saattavat raskauttaa mieltä ja pahimmillaan jättävät joulun valon kokonaan syttymästä sydämeen!
Enkelin ilmoitus tuskin noin vain poisti Pyhältä perheeltä kaikkea sitä riitelyä ja harmistusta mitä perheessä oleminen ja eläminen arjessa tuokaan. Joosef ja Maria lienevät viettäneen omaa perhe-elämäänsä niin kuin taisivat.
Ja Luojan kiitos siitä, että se oli epätäydellistä.
Tänä vuonna on Jean Sibeliuksen syntymästä kulunut 150 vuotta. Sibeliuksen ja tämän vaimon Aino Sibeliuksen perhe-elämästä kiertää monta tarinaa. Suuren taiteilijan temperamentin ja tämän ystäväpiirin nivoutuminen perheen arkeen, ei suinkaan ollut aina helppoa ja täydellistä. Voi vain kuvitella minkälaisen tohinan viime vuosisadan alussa joulun valmistelu toi mukanaan Ainolaan. Lopulta Sibeliuksen perhe rauhoittui joulun viettoon aattona perinteisesti mestarin oman sävellyksen kajahtaessa Ainolan seinissä. Flyygelin ääreen ei istunut suinkaan säveltäjä itse, vaan tämän vaimo Aino Sibelius.
Topeliuksen sanoittama sävellys johdattaa meidät nyt joulun sanoman äärelle. Hyvää Joulua Sinulle ja perheellesi, kaikessa epätäydellisyydessä.
Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan
Aamuhartaus to 24.12.2015
Sini Ikävalko, Pastori, Helsinki
Virsi: 31: 1-3
Joulukortin kannessa on Pyhä perhe, rauhaisa idylli.
Joosef, Marian puoliso, kristikunnan historian hiljainen sankari, esikuva, totisesti! Vanha mies, joka kihlaa nuoren tytön, vaikka tämä on raskaana, pilalla, tuon aikaisen maailmankuvan mukaan, jopa siinä määrin, että kukaan ei olisi pahoittanut mieltään, jos Joosef olisi perunut kihlat ja jättänyt tytön selvittämään omat sotkunsa. Myös Marian perhe, kaikki hänen kanssaan tekemisissä olleet olisivat joutuneet häpeään, niin se vain silloin oli.
Joulun tarinan sisällä on suuren skandaalin siemen.
Ensimmäinen joulu oli lööppien arvoinen kohujoulu.
Epätäydellinen juonenkäänne, jota on siloteltu monin tavoin siitä asti.
Joosefin antautuva, hiljainen rooli Marian taustalla on kaunis ja ihailtava. Silti tuntuu, että se on myös kristillisiin uhrautuvaisuuden ihanteisiin rakennettu, jopa hieman kiiltokuvamainen...
Vastaani tuli eräs legenda, josta aikojen kuluessa oli muotoutunut Amerikassa kansan joululaulu: The Cherry tree carol.
Laulun Tarinassa Josef ja Maria kuljeskelevat kirsikkapuiden ja omenapuiden katveessa. Maria pyytää kainosti Joosefia poimimaan hänelle kirsikoita, koska hän odottaa lasta. Joosef suuttu tästä tiedosta ja sanoo: ”Pyydä lapsen isää poimimaan kirsikoita sinulle?”
Marian tilannetta pohtiva, petetty Joosef on meille lähelle tuleva kuva, aidosta elämästä. Niinhän jokainen toimisi, jos joutuisi vastaavaan tilanteeseen: suuttuisi! Pettämisen merkit silmien edessä. Ei enää niin kiiltokuvamainen hyveellinen Joosef vaan verta ja lihaa, ihminen, epätäydellinen.
Tarina jatkui siten, että Joosefin suuttumuksen ja sanojen jälkeen kirsikkapuu taipuu itsestään, selittämättä ja levittää kirsikkaiset latvansa Marian jalkojen juureen, että tämä pääsee itse poimimaan kirsikoita. Joosef jää tuijottamaan suu auki tapahtunutta ihmettä.
Viha on poissa, tilalla on nöyrää anteeksipyyntöä Marialle ja itse Jumalalle.
Jumala ei vaadi meiltä kiiltokuvamaista täydellisyyttä, pikemminkin päinvastoin.
Sielun vihollinen, maailma ja pimeä puoli on se, joka vetää meitä täydellisyyteen. Täydellisyyteen pyrkimisen myötä meitä raskautetaan kaikilla sellaisilla synneillä kuin ahneus ja kateus. Silloin meitä vie materia ja ulkoinen kauneus, ei sisäinen ilo tai sydämen valo.
Ei, Jumala puhuu vahvasti jouluevankeliumin koko kuvaston kautta epätäydellisestä, joka on täydellistä itsessään: Kaikkeuden Kuningas ei saavu luoksemme pelastamaan meitä pimeältä ja pahalta suuren valkean sotaratsun selässä, kultaan kietoutuneena. Ei, meidän valomme syntyy haisevaan, köyhistä köyhimpään talliin, eläinten keskelle, nöyränä, avuttomana, viattomana.
Meidän Vapahtajamme syntyy eläinten syöttökaukaloon! Hyvin likaiseen kehtoon.
Asiasta kuulevat ensimmäisenä ihan ne tavalliset, ehkä jopa muiden mielestä sitä vähäisintä arvostusta nauttineen työn, paimen-työn tekijät.
Puhumattakaan tästä skandaalinkäryisestä Marian raskauteen liittyvästä epätietoisuudesta...
Jumala puhuttelee meitä epätäydellisyydessä, jotta ymmärtäisimme, että se riittää. Hän ymmärtää meitä ja keskeneräisyyttämme. Hän toivoo meidän oppivan ja kasvavan itse elämässä. Me olemme jo täydellisiä sellaisina kuin olemme.
Tämä olkoon muistutuksena myös näin Jouluaattona, kun toiveet ja odotukset, täydellisyyden paineet saattavat raskauttaa mieltä ja pahimmillaan jättävät joulun valon kokonaan syttymästä sydämeen!
Enkelin ilmoitus tuskin noin vain poisti Pyhältä perheeltä kaikkea sitä riitelyä ja harmistusta mitä perheessä oleminen ja eläminen arjessa tuokaan. Joosef ja Maria lienevät viettäneen omaa perhe-elämäänsä niin kuin taisivat.
Ja Luojan kiitos siitä, että se oli epätäydellistä.
Tänä vuonna on Jean Sibeliuksen syntymästä kulunut 150 vuotta. Sibeliuksen ja tämän vaimon Aino Sibeliuksen perhe-elämästä kiertää monta tarinaa. Suuren taiteilijan temperamentin ja tämän ystäväpiirin nivoutuminen perheen arkeen, ei suinkaan ollut aina helppoa ja täydellistä. Voi vain kuvitella minkälaisen tohinan viime vuosisadan alussa joulun valmistelu toi mukanaan Ainolaan. Lopulta Sibeliuksen perhe rauhoittui joulun viettoon aattona perinteisesti mestarin oman sävellyksen kajahtaessa Ainolan seinissä. Flyygelin ääreen ei istunut suinkaan säveltäjä itse, vaan tämän vaimo Aino Sibelius.
Topeliuksen sanoittama sävellys johdattaa meidät nyt joulun sanoman äärelle. Hyvää Joulua Sinulle ja perheellesi, kaikessa epätäydellisyydessä.
Tämän joulun anti näin jälkikäteen muisteltuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti