vko 29
Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 5. kysymys
5. Oletteko toiveikas tulevaisuuden suhteen?
o Kyllä
o Ei
Kyllä, olen niin toiveikas tulevaisuuden suhteen, että sattuu syvälle sydämeen. Syksyllä 2009 sain ankaran kipukohtauksen yöllä. Aamulla raahauduin apteekkiin hakemaan lääkettä kipuun. Farmaseutti kehoitti menemään lääkäriin. Silloin en vain tiennyt, mihin menisin, miten tilaisin ajan. Paavola oli evakossa homeongelmien takia.
Soitin Päijät-Neuvoon. Pitkän odotuksen jälkeen tuli vuoroni kuulla lääkäriajasta.
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika (2009).
- En kestä sinne asti.
- Mene päivystykseen, jos niin kipeästi tarvitset lääkäriä.
Tein työtä käskettyä, sain lääkettä kipuun ja tulehdukseen, pyynnöstä pistoksen olkapäähän. Diagnoosi hermotulehdus ja "älä tule tänne enää."
Tilasin ajan kiropraktikolle, kävin kaksi kertaa ilman mitään helpotusta. Seuraavaksi Terveystalon käsikirurgille ja hermoratatutkimukseen. Löytyi pikaista leikkausta vaativa oikean käden hermopinne. Kieltäydyin leikkauksesta, kun samat oireet olivat vasemmassa kädessä ja jaloissa.
Sain ohjeen mennä borreliakokeeseen. Tulos positiivinen. Lähete keskussairaalaan sisätautipolille ja oireen mukaisesti kahdelle muulle polille. On tutkittu perusteellisesti ja keväällä 2010 sain kolmen viikon antibiootitiputuksen kotisairaalassa. Oikean käden kipu hävisi, samoin muutkin kiputilat. Aloitettiin verenpainelääkitys, josta omat sivuvaikutukset. Luin pakkausselosteesta ehtoja lääkkeenkäytölle. Lääkäri oli juuri todennut oireen ja kuitenkin hän määräsi sopimattoman lääkkeen.
Sillä hän halusi muistuttaa, kun olin lopettanut verenpainelääkkeen enkä ollut ottanut kolesterolilääkettä. Hän sivuutti tiedon, että kolesteroliarvot olivat normaalit.
Sama kohtaus uusiutui yli vuosi sitten. Kesän odotin pääsyä yksityislääkärille. Verenpainelääkkeen lopetin, vaihdettiin uuteen ja taas uuteen lääkkeeseen, joista suuremmat haitat kuin hyödyt. Keväällä 2014 pistettiin kortisonia molempiin polviin. Kerroin lääkärille verenpainelääkkeen lopettamisesta. Hän kehoitti mittaamaan verenpainetta. Sopiva lääke pitää löytää.
Kesäkuun alussa soitin lääkäriaikaa terveysneuvosta.
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika 2014.
Kesäkuu on mennyt, kaksi kertaa päivystyksessä oireenmukaisesti. Depressiokysely täytettäväksi seuraavaa käyntiä varten. Olo on kuin Anne Frankin perheellä piiloutuessaan maustetehtaan yläkertaan natsien vainoja pakoon. Tässä odottaessa olen saanut uusia oireita, eilen niin omituisen, jota en ymmärrä. Verenpainemittari on sekaisin, ei näytä mitään lukemaa. Kauanko minun on vielä odotettava, että pääsen lääkäriin?
Otin fb:sta "Kolumni Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio
o Kyllä
o Ei
Kyllä, olen niin toiveikas tulevaisuuden suhteen, että sattuu syvälle sydämeen. Syksyllä 2009 sain ankaran kipukohtauksen yöllä. Aamulla raahauduin apteekkiin hakemaan lääkettä kipuun. Farmaseutti kehoitti menemään lääkäriin. Silloin en vain tiennyt, mihin menisin, miten tilaisin ajan. Paavola oli evakossa homeongelmien takia.
Soitin Päijät-Neuvoon. Pitkän odotuksen jälkeen tuli vuoroni kuulla lääkäriajasta.
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika (2009).
- En kestä sinne asti.
- Mene päivystykseen, jos niin kipeästi tarvitset lääkäriä.
Tein työtä käskettyä, sain lääkettä kipuun ja tulehdukseen, pyynnöstä pistoksen olkapäähän. Diagnoosi hermotulehdus ja "älä tule tänne enää."
Tilasin ajan kiropraktikolle, kävin kaksi kertaa ilman mitään helpotusta. Seuraavaksi Terveystalon käsikirurgille ja hermoratatutkimukseen. Löytyi pikaista leikkausta vaativa oikean käden hermopinne. Kieltäydyin leikkauksesta, kun samat oireet olivat vasemmassa kädessä ja jaloissa.
Sain ohjeen mennä borreliakokeeseen. Tulos positiivinen. Lähete keskussairaalaan sisätautipolille ja oireen mukaisesti kahdelle muulle polille. On tutkittu perusteellisesti ja keväällä 2010 sain kolmen viikon antibiootitiputuksen kotisairaalassa. Oikean käden kipu hävisi, samoin muutkin kiputilat. Aloitettiin verenpainelääkitys, josta omat sivuvaikutukset. Luin pakkausselosteesta ehtoja lääkkeenkäytölle. Lääkäri oli juuri todennut oireen ja kuitenkin hän määräsi sopimattoman lääkkeen.
Sillä hän halusi muistuttaa, kun olin lopettanut verenpainelääkkeen enkä ollut ottanut kolesterolilääkettä. Hän sivuutti tiedon, että kolesteroliarvot olivat normaalit.
Sama kohtaus uusiutui yli vuosi sitten. Kesän odotin pääsyä yksityislääkärille. Verenpainelääkkeen lopetin, vaihdettiin uuteen ja taas uuteen lääkkeeseen, joista suuremmat haitat kuin hyödyt. Keväällä 2014 pistettiin kortisonia molempiin polviin. Kerroin lääkärille verenpainelääkkeen lopettamisesta. Hän kehoitti mittaamaan verenpainetta. Sopiva lääke pitää löytää.
Kesäkuun alussa soitin lääkäriaikaa terveysneuvosta.
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika 2014.
Kesäkuu on mennyt, kaksi kertaa päivystyksessä oireenmukaisesti. Depressiokysely täytettäväksi seuraavaa käyntiä varten. Olo on kuin Anne Frankin perheellä piiloutuessaan maustetehtaan yläkertaan natsien vainoja pakoon. Tässä odottaessa olen saanut uusia oireita, eilen niin omituisen, jota en ymmärrä. Verenpainemittari on sekaisin, ei näytä mitään lukemaa. Kauanko minun on vielä odotettava, että pääsen lääkäriin?
Otin fb:sta "Kolumni Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio
Nuoret eivät halua antaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos se ei anna mitään heille."
Tuusniemen kunnan anti minulle sotakesänä 1941 syntyneelle on 5 lukuvuotta kansakoulua maalaistalojen kamarissa ja tuvassa epäpätevien opettajien opetuksessa. Samaan verrattavissa on kunnan myöntämä kunnallinen kotihoidontuki halvaantuneen äidin kotona hoitamisesta. Syöpäsairas, 84 -vuotias isä ei kuulunut hoidon piiriin.
Äidin kuoltua jatkoin isän hoitoa, tulee asetus omaishoidontuesta. Kunta maksoi minulle, vähensi verot. Otti isältä takaisin palvelumaksuna kunnalle. Raha ei lisännyt käyttörahoja pennin vertaa. Avuksi tuli sijoittajien ahneus realisoida omistuksiani.
Äidin kuoltua jatkoin isän hoitoa, tulee asetus omaishoidontuesta. Kunta maksoi minulle, vähensi verot. Otti isältä takaisin palvelumaksuna kunnalle. Raha ei lisännyt käyttörahoja pennin vertaa. Avuksi tuli sijoittajien ahneus realisoida omistuksiani.
Isä vei hoidonhinnan hautaan. Pelastin sisaruksille velattomat osuudet lapsuuskodista. Wiljami saa asua kirkonkylän osakkeessa asumisoikeustestamentillä.
Siihen asti on kaikki järjestyksessä. Olen saanut arvonimen "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkeuudistuksen myötä. Otetaan eläkkeestä kuolemaan asti. Sen jälkeen kunta saa lapsuuskodin uimarannasta muukalaisille hautausmaan. Onhan sijoittajia haalittu Moskovasta asti kantatilan muuttuessa tiealueiksi kunnan uusrikkaille mökkiläisille.
Poliitikkojen uho pitää huolta lapsista ja vanhuksista on vailla pohjaa. Siksi kysynkin.
- Mitä olen jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan?
Yhtä luottavaisena suhtaudun tulevaan kuin menneeseen. Silloin kun elämä parasta on ollut, on se työtä ja vaivaa/tuskaa ollut. Minulle ei luvattu elämisen mahdollisuutta synytmäkunnassa. Kunnallekaan ei ole luvattu jatkoa itsenäisenä kuntana. Miten on Suomi-neidon itsenäisyyden kanssa, sitä voin vain aavistella? Onkin ollut rauhan aikaa 73 vuotta eiköhän sitä kestä niin kauan kuin minä kestän.
Siihen asti on kaikki järjestyksessä. Olen saanut arvonimen "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkeuudistuksen myötä. Otetaan eläkkeestä kuolemaan asti. Sen jälkeen kunta saa lapsuuskodin uimarannasta muukalaisille hautausmaan. Onhan sijoittajia haalittu Moskovasta asti kantatilan muuttuessa tiealueiksi kunnan uusrikkaille mökkiläisille.
Poliitikkojen uho pitää huolta lapsista ja vanhuksista on vailla pohjaa. Siksi kysynkin.
- Mitä olen jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan?
Yhtä luottavaisena suhtaudun tulevaan kuin menneeseen. Silloin kun elämä parasta on ollut, on se työtä ja vaivaa/tuskaa ollut. Minulle ei luvattu elämisen mahdollisuutta synytmäkunnassa. Kunnallekaan ei ole luvattu jatkoa itsenäisenä kuntana. Miten on Suomi-neidon itsenäisyyden kanssa, sitä voin vain aavistella? Onkin ollut rauhan aikaa 73 vuotta eiköhän sitä kestä niin kauan kuin minä kestän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti