Tänään tahdon niin: 11. kirje

vko 11

Kukapa sitä koskaan olisi arvannut, mitä minun 11. viikkoon sisältyy. Maanantaiaamun kortisonipistokset omiin polviin ja sitten menoksi Mossen hoitajaksi. Sekin on lääkityksellä parantuakseen kevätflunssasta.  Vaarin polvi sai tekonivelen, hyvä niin, jos kipu pysyisi poissa. 

Pidin päivän nettipaastoa, kun ei ollut mokkulayhteyttä. Nyt on, joten voin jatkaa kirjoittamista, kuinka selvitä keskitysleiriltä. Toiseksi olisi Urpolle kokemukseen perustuva näyttö, kuinka kunta vei läpi omaishoitotilanteen alusta loppuun vanhempieni kotona hoidosta. On sama hoidetaanko heidät laitoksessa vai olenko omaishoitaja. Kunta ottaa vanhemmilta säästyneen perinnön kuitenkin. 

- Ei minunkaan isä tarvitse hoitajaa, ei sinunkaan tarvitse täällä olla hoitajana, sanoi sosiaalijohtaja tiedustellessani omaishoidosta useamman vuoden jälkeen. Hän käski minun lähteä pois.

- Sinun isän ja minun isän hoidolla ei ole keskenään mitään tekoa, annoin palautteen. Sama toistui vuodesta vuoteen 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotena.

- Nyt minun isä tarvitsee hoitajan ja ME lapset maksamme sen. Sehän tuli harvinaisen selväksi. Hänen isänsä kansakoulunopettajana työnsä tehnyt. Kuusi lasta olivat virkamiehiä, heistä yksi sosiaalijohtajana syntymäkunnassani.

Isä meidän kahdekasan lasta saattanut maailmaan tiettömän taipaleen takana pienviljelijänä melkein luontaistaloudessa. Minulle kunnan anti oli 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa tunneilla omiaan täydellä palkalla. Nyt minulta ollaan ottamassa perintöosaani pois vastineeksi tuosta viidestä oppivelvollisuus vuodesta. Eduskunta säätää lain ja presidentti vahvistaa allekirjoituksellaan. On liian myöhäistä oppia verkkokirjoitustaito 61/64 -vuotiaana, kun aikaisemmin ei ollut mahdollisuutta. Nousukierteessä palkanmaksajat keksivät ruokkia sijoittajia optioilla ja osakkeilla lapsityövoiman tuloksista. Työhistoriaa ei kerry yrittämisestä, sen hinnan määrittelee kultaiset kädenpuristukset kuin Sirkka Hämäläiselle.

Sijoittajat saavat kunnalta etuuksia, jotka otetaan alkuperäisille kuuluvista oikeuksista. Tätä on kunta uudistus, vanhusten hoito ja sotepalvelut. Voitot kerää moppe itselleen kuuluvana etuutena. Näen tämän asian läpi, kun minua ollaan vaientamassa. Me olemme joutuneet kunnan orjiksi ennen syntymäämme. Kunta katsoo meille kuuluvan itselleen lankeavana osuutena, vaikka teemme työt ja noudatamme 4. käskyä.  

Jälleen kotona, lukulehden lakkauttamisen päivämäärää en tiedä. Poissa ollessani hävisi koko pelastushistoriani. Omaishoitoa käsittelevä työryhmän mietintö luovutettiin ministeri Huoviselle eikä siitä tule sen selvempää. Riippumattomuuteni tuli testatuksi kahdessa viikossa. On ihan sama, onko ikkuna korkea vai leveä, sama näkymä siitä pilkistää viikosta 12 lähtien vahdin päiväkirjan kirjanmerkkinä. Kuka minua vartioi? Siitä on hyvä jatkaa.