Adagio, Nuorgam sukeltaa kaamokseen
Hautajaisista tutuksi tullut Adagio g-mollissa soitettiin 19.2.2000.
jatkui jäätanssina.
Vallan käyttäjät pettyivät kerta toisensa jälkeen etsiessään minusta heikkoa kohtaa, millä lyödä. Kaikki on palautunut herroille ja narreille bumerangina takaisin ja kopsauttanut omaan nilkkaan.
Olosuhteiden vaatimalla tavalla olen tehnyt, mitä tehtävissä on ollut. En mene vannomaan, etteikö tilaisuuksia olisi ollut heittää pyyhe kehään tai repiä pelihousunsa. Likainen sukka on vieläkin lattialla. Ei ole ollut energiaa viedä kuolinsiivousta loppuun. Kiusaajan kuiskutus ei tule niin voimakkaaksi, että heittäytyisin 6. kerroksen parvekkeelta alas saadakseni kaikki maailman rikkaudet.
Painajaiset opettivat lentämään, laskeutumaan alas punaiselle hiirimatolle valkoisen ristin päälle. Löysin lääkärin, joka oireiden perusteella kirjoitti näkyväksi "pitkällisen uupumuksen". Nyt oire on hoidossa, vaikka hoito ei sitä paranna.
Palaan lapsuuskotini uimarantaan. Esitän uudelleen kunnan ukoille, jakajan käden käyttäjälle ja uskotuille miehille kysymyksen.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne?
Maksoin enemmistöpäätöksellä tehdystä tuomiosta toimituskulut. En valittanut, olihan koko valitusprosessi alusta lähtien lahjottujen virkamiesten päätösten varassa.
- Lopeta, haluan nukkua. Samaa linjaa pitkin tuli vastaus.
- Nythän minä vasta aloitan. Silloin ei ollut nettiä, joka nopeuttaa viestin kulkua ja fb sen ilmoittaa viipymättä.
- Kiitos! Jouluna nähdään. 
pienempikin hymynaama olisi riittänyt, mutta kaikkeen eivät taitoni tule koskaan riittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti