Se on SE RAJA

Yksinäisten sydänten kerho on elossa. Aloittamisilmoituksen olin nähnyt kauan sitten enkä ollut kuullut kerhosta sen koommin. Näissä merkeissä olen yksinyrittäjä. Istun penkillä Trion pohjakerroksessa kauppakierroksen jälkeen ja siirrän ostokset keräilykärrystä vedettäävään 2 -pyöräiseen ostoskärryyn. Siinä penkillä on meidän kohtaamispaikka enkä ole sopinut etukäteen, kenenkä viereen istuisin tai kuka uskaltautuisi minun vierelle. 

Sillä penkillä on vetovoimaa. Kiireisen omaishoitajaystäväni kutsun penkille istumaan kysyäkseni kuulumiset. Loppujen lopuksi hän saattaa minut kotikulmille ja istumme kahvilla Snack Baariksi muuttuneessa Muotohuoltamossa. (jatkuu myöhemmin)

Viime viikolla näin penkin olevan varattuna. Parrakas mies istuu penkin päässä selin nuoriin naisiin, jotka olivat vallanneet koko penkin. Pienen pieni tyhjä tila näiden istujien välissä kutsuu minua. 
- Istun tähän pakkaamaan. Mies ei voi siirtyä eivätkä naiset tee elettäkään tiivistämiseen antaakseen tilaa minun istua penkille. Aikansa istuttuaan naiset poistuvat kikatellen, siirryn vähän kauemmaksi miehestä. Hän siemailee pullostaan vichyä ja kertoo itsestään. Kuka on, mikä ikä, miksi istuu, missä asuu? Katson tarkemmin, itsekseni totean.
- Kelin mukavuus riippuu siitä, kenen vieressä istut. Hyvin hoidettu parta ja ponnari niskassa.
Ravistan ostoskärryä, että tavarat tiivistyvät ja solmin nyörin kiinni. 

- Ei kukaan jaksa tuollaista lastia vetää mäkeä ylös. Minä vien sinut kotiin.
- Ei sitä uskalla miehen matkaan lähteä tietämättä minne joutuisi. 
Mies kaivaa ajokorttinsa ja todistaa rehellisyytensä ja aikeensa. Siltä osin tulee selväksi, olemme saman kaupungin asukkaita olleet kauan. Tulemme ulos, auto on kadun toisella puolella. Mies nostaa kauppatavarat takapenkille. 
- Olet ensimmäinen nainen, joka on istunut tämän auton etupenkille. Kaksi kadun väliä mäkeä ylös. Bussipysäkki on sopiva paikka jäädä kyydistä pois. Sanon hänelle:
- En tarjoa rahaa, veisit vielä takaisin. 
- En ole rahaa vailla. Pujahtaa autoonsa ja huristaa tiehensä.

Näin pitkä tarina kahden ihmisen kohtaamisesta, ilman tarkoituksia rajaksi eilisen ja tämän päivän välille. Eilen tein matkan kesäajassa. Tänään jatketaan talviajassa kelloja kääntämällä. Tuli yllätyksenä, nytkö jo?

Kaariportti menneeseen

Ehdin juuri sopivasti ennen luennon alkua istumaan. Aiheena on "Kyllä keho muistaa - Stressinhallinta". Tutkittua tietoa hengityksestä, harjoituksia eikä kukaan putoa tuolilta. En käytä puheenvuoroa, onhan tuosta omakohtaiset kokemukset rebirhingkurssilta Frantsilan yrttitilalla 50:nä ja 51:nä syntymäpäivänäni. 
Diplomi jäi saamatta, alkoi lama ja kolmas kesäkurssi peruuntui kurssin kalleuden tähden.Tein kuitenkin harjoitustyöt talven aikana hengityssessioina. Sain jopa itsekin yhden ohjatun session. Ohjaajan on pidettävä huoli, jos hengityskatkokset venyvät liian pitkäksi. Sessioina hieronta ja hengitys eivät tarvitse "saattajia", mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu.  Minun oli tehtävä pitkän päivän matka, ei yöhön vaan entiseen elämään sieltä syntymästä lähtien.

Ennen lähtöä yöllä saan tekstiviestin klo 02.00. Rahastusmainos minun turvapuhelimeen. Jos se on maksullinen viesti, olen lirissä. Nukahdan hetkeksi, herään painajaismaiseen ilmoitukseen.

- Minä tulen nyt. Ratkaistavana on iso ongelma, josta en tiedä mitään. Odotan kellonsoittoa. Aamutoimet sujuvat kevyesti, yöllinen ahdistus on poissa. 
Hyvissä ajoin olen asemalla. Paikkani on ensimmäisessä vaunussa, kävelen Askon sillalle asti, nousen junaan. Vaunussa on muutama matkustaja. Etsin paikkanumeroa. Nuori mies esittelee, että hän istuu paikallani. Sopiiko, että vaihtaisin paikkaa hänen kanssaan, kun on pöytälevy, jota hän tarvitsee? Hänen paikkansa oli edessä, jossa penkit olivat vastakkain.

- Istun mielelläni omalla paikalla. Lipputarkastaja tulee, missä on minun paikkani? Numerot on poistettu, mutta paikka on käytävän toisella puolella. Huomautan sabotaasista.

- Nasa on ollut täällä.

Lähes neljä tuntia ja ajatus hiipii mieleen, kuinka pääsen pois junasta korkeita  askelmia alas. Seisotaan peräkkäin poistumisjonossa. Nuori mies on autonhakumatkalla. Palaa diesilillään kotiin. Kerron oman ongelmani poistumisessa ja kysyn, voisiko hän tarjota olkapäätä tueksi laskeutumisessa. Siinä hän seisoo vakaana, elämä on esteetöntä. 

- Hyvät päivän jatkot! toivotusten jälkeen hän katoaa ihmisvilinään. Totean taas, kävelenkö melkein Nurmeksesta asemalle ensimmäisestä vaunusta.

Luento on matkani tarkoitus. Sen jälkeen on aikaa istua syömään kaikessa rauhassa. Saan seuraa, keskustelu käy vilkkaana. Vilkaisen jo kelloa, joko juna on asemalla. Sieltä se tulee. Varaudun neljän tunnin istumiseen pimenevässä illassa. 

Olen kotona. Kaikki on kuin lähtiessä. Valkea orkidean kaksi kukkavanaa on kasvanut. Tytöt hymyilevät valokuvissa. Kaksi vastaamatonta puhelua kotiluurissa. En muistanut ilmoittaa  menostani. Yöllä lähetän chatin tytölle, joka on vihreänä. On menossa tanssimaan yökerhoon. 
On ihanaa olla kotona, käydä nukkumaan omaan sänkyyn. Nukun huonosti. Taas sama painajainen. Kaikki asiat ovat hoidossa, onko painajainen lääkkeen aiheuttama sivuvaikutus. Liikuntaa pitäisi lisätä, sen ole lyönyt laimin. Kipu on estänyt liikkumasta. Aamun ajatus oli jo pyörätuoli.

Aamulla avaan radion, kuulen luentaa Juhani Ahon matkakuvina keskittymättä mitä kuulen. Taivaslauluun herään, hengitys on vilkastuttanut verenkierron aivoissa ja näen värit pitkästä aikaa. Hengityssessiossa koetut asiat keho muistaa ja palauttaa mieleen.

Syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin. Kuolleita lehtiä vesi on kasannut sadevesikaivojen tukkeeksi. Maisema junan ikkunasta olisi helppo maalata. Taivas vaalenharmaa, metsäprofiili musta ilman yksittäisiä puita, ainoa vaihtelu taivaan rajassa metsän korkeuserot. Kiteellä puiden varastointipaikka kuin lapsuuskodin uimarannassa. Muistot sen mukaan apeat ja ahdistavat. Netti vähän lohduttaa videoillaan.

Over and Over

- Suussasi on liian korkea hammaspaikka, totesi hammaslääkäri 1987 neljännesvuosisadan kuluttua ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistä. Oliko se tahallinen hoitovirhe ulkokuntalaisen tytön tultua vielä koulukuntaansa hammaslääkärille? Muistan sen halveksuvan katseen, sanat, keskustelun, että kaikki ne ovat kansakoulunopettajina koulun käytyään. Olisi ollut toinenkin hammaslääkäri, mutta lääkäri oli Kapun rouva ja hän antoi kauniille Anna-Marille oppisopimuspaikan tulla hammashoitajaksi.
 

Kärsin seurauksista päänsärkynä, kunnes vastinpari katkesi. Koko story on vaikuttanut kaikkeen enkä halua enää hoidoksi mitään suukapuloita hengittämisen helpottamiseksi. Ollaan palattu alkuun terveydenhoidon kokeellisessa kehittämisessä.

Hoitotakuuaika jäi luvattua lyhyemmäsi. Talviöinä en horrosta, vaan hengittelen koneen syöttäessä riittäväsi happea unen aikana. Itse lupaan sydämellä nähdä unta eläkkeellä varaamatta vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä. 

"UKKO -PALVELU" laskuttaa

Ladattu 27.07.2011

Lyrics:A Place In My Heart

I got your letter yesterday
From some small town I never knew
It told me you were on your way
But not where you were going to

You said you're following the sun
But do you really know for sure
For after all is said and done
Just what it is you' re looking for

There' s a place in my heart
I wish that your eyes could see
And there' s no one on earth
Who loves you as much as me

If you just travel on and on
Till I don't know where
There's a place in my heart
You may never find again

And so you travel with the wind
You' ll find some road to fly along
And though your letter says the word
Your heart may soon forget the song

Then you may someday write the poem
That tells your life in words of fire
But you will never have a home
Or find the love that you desire

( Repeat 3-4-)

And so heading for the sea
Now that the flowers are in bloom
Just when the wild mimosa tree
Is like the colour of our room
( Repeat 4 )