Pikakelauksen tehtyäni muistan viimeisen laulajan, jonka video ei ole saatavissa. Linkki kuitekin aukeaa sinne, missä sen haluan muistaa. Metsä ei kuitenkaan puhkea siniseen kukkaan tällä kertaa. Estääkö mieletön kipu näkemästä?
Musiikkikouluttaja Antti Vuori, Helsinki. Virsi 482. Virsi alkaa sanoin: Elämä on meri. Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht), Pertti Eerola (urut) Hartaudet: Aamuhartaus 22.10
10/10. Tilan puimakone ryskää, ja viljasäkki toisensa jälkeen täyttyy. Viimeisetkin kaurat puidaan. Vuohet, lehmät ja vasikat pääsevät uuteen navettaan, mutta sonnivasikkaa odottaa lahtipenkki.
Tämä on minullekin tuttua vuodesta 1900 lähtien Vihtaniemellä. Se on historiaa syklin alkuun asti tarkasti otettuna vuoteen 1763. Ei ole mitään uutta auringon alla.
Tähän katsekontaktiin 1993 mahtuvat kaikki vuodet eletystä elämästä ja tulevasta.
Aamuhartaus la 05.10.2013
Arkkimandriitta Sergei, Ortodoksinen kirkko, Valamon luostari
Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
Kuluneen viikon alussa vietimme Jumalanäidin, Neitsyt Marian, suojelusjuhlaa. Tämän juhlan vietto sai alkunsa Konstantinopolissa yli tuhat vuotta sitten. Yhdeksännellä vuosisadalla viholliskansan sotilaat piirittivät Bysantin pääkaupunkia, jolloin ihmiset kokoontuivat rukoilemaan pelastusta vihollisen hyökkäykseltä Blahernan kirkkoon. Kirkossa oli rukoilemassa myös Kristuksen tähden houkka, pyhä Andreas ja hänen oppilaansa Epifanios. He näkivät, kuinka ehtoopalveluksen aikana Jumalanäiti ilmestyi kirkossa ilmassa rukoilevana yhdessä enkelien, profeettojen ja apostolien kanssa. Neitsyt Marialla oli käsissään hartialiina, jolla hän osoitti suojelustaan kirkkokansalle. Tämä näky antoi uutta toivoa pelastuksesta ja niin kävikin, että kaupunkia piirittäneet vihollisjoukot luopuivat aikeistaan ja rauha palasi kaupunkiin.
Kirkko ja me kirkon jäsenet uskomme esirukouksen apuun ja voimaan. Erityisen voimallinen on Herran Äidin esirukous. Usko Jumalansynnyttäjän esirukouksen voimaan ilmenee koko kirkon jumalanpalveluselämässä. Meillä ei ole sellaista jumalanpalvelusta, missä ei lausuttaisi Jumalanäidin Neitsyt Marian nimeä. Yksityisissä aamu- ja iltarukouksissammekin liitämme niihin aina rukoukset Jumalanäidille.
Kirkon historian saatossa, vuosisatojen ajan, kristityt ovat kääntyneet elämän koettelemuksien aikana rukouksin Jumalanäidin puoleen niin sairauksien, sodan kuin monen muunkin ahdistuksen tai hädän vuoksi. Uskomme, että äidin rukous voi paljon Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä taivaassa, missä hän jatkuvasti rukoilee meidän puolestamme.
Pyhä Kirkko on alusta saakka osoittanut Neitsyt Marialle erityistä kunnioitusta. Palvonta kuuluu kuitenkin yksin Jumalalle. Olisi vaikea kuvitella kirkkoamme ilman Jumalanäitiä. Jos meiltä puuttuisi mahdollisuus pyytää Jumalanäidin esirukouksia, meiltä puuttuisi paljon. Jumalanäidin hellä huolenpito niistä, jotka häntä kunnioittavat ei lopu koskaan. Lukemattomat ovat ne ihmiset, jotka ovat saaneet Jumalansynnyttäjältä vastauksen rukouksiinsa.
Samoin kuin Galilean Kaanassa hän piti huolta ihmisten tarpeista Poikansa edessä, samoin hän tuntee tänäänkin meidän huolemme, hätämme ja murheemme.
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Jumalansynnyttäjää ja muita pyhiä ihmisiä siksi, että he jo eläessään rakastivat Jumalaa ja pyrkivät himojen kuolettamisen ja hyveiden toteuttamisen kautta Jumalan kaltaisuuteen eli pyhittymiseen. Lähimmäisen rakkauden osoittaminen esirukouksen kautta on aina ollut pyhille ihmiselle ominaista. Tämä rakkauden palvelus jatkuu heidän kohdallaan myös kuoleman jälkeen riemuitsevassa seurakunnassa ja siksi rohkenemme pyytää heiltä esirukouksia.
Jumalan armosta monien Jumalanäidin ikonien edessä kannetut esirukoukset on kuultu ja niitä on alettu kunnioittaa ihmeitätekevinä. Myös Suomen ortodoksista kirkkoa on siunattu muutamilla ihmeitätekevillä ikoneilla. Tunnetuimmat niistä ovat Konevitsan ja Valamon Jumalanäidin ikonit Heinävedellä Uuden Valamon luostarissa sekä Kozeltshanin Jumalanäidin ikoni Uspenskin katedraalissa Helsingissä.
Marian kiitosvirressä kuulemme Neitsyt Marian oman ennustuksen tulevasta kunnioituksestaan: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.” (Luuk. 1:48). Tämä Neitsyt Marian kiitosvirsi lauletaan lähes aina aamupalveluksen kanonin yhteydessä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Näin toteutuu kirkossa Marian kunnioitus sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen.
Oi kaikkein pyhin Valtiatar, puhtain Jumalansynnyttäjä Neitsyt, Herrani ja Jumalani Jeesuksen Kristuksen Äiti. Minä lankean eteesi ja rukoilen Sinua, kuninkaallinen Äiti: ota rukoukseni vastaan ja kanna se kuningasten Kuninkaan ja kaikkien Herran, Sinun Poikasi ja meidän Jumalamme eteen. Ano anteeksianto kaikille synneilleni. Auta minua tekemään parannus elämässäni. Ja lähtiessäni tästä elämästä älä salli pahojen voimien pidättää minua, vaan hartailla rukouksillasi avaa minulle Jumalan valtakunnan ovet, että siellä, ylhäisessä Jerusalemissa, nauttisin paratiisin ravintoa, riemua ja kuvaamatonta kauneutta sekä jumalallisen kolminaisuusvalon kirkkautta ja enkelien laulun ihanuutta. Tee minut kaiken tämän ilon ja kunnian perilliseksi kaikkien pyhien yhteydessä, sillä kaikkivoimallisen Kuninkaan Äitinä Sinulle on kaikki mahdollista. Tässä ajassa ja erikoisesti tällä hetkellä kuule minua kaikkein pyhin Valtiatar, kun minä edessäsi seison ja ota vastaan rukoukseni, jonka tuon sinun eteesi. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti