Yritin soittaa linnunlauluntoivekonserttiin. Tieteellinen nimi vähän epäillytti, jospa se onkin sieni. Olin kuullut sen varmalta taholta tieteellisenä, eihän meillä ollut yhteistä kieltä edes tutuille linnuille. Hänellä oli omat ja minulla omat kotoisat nimet. Lauluäänestä ja paikasta hän ehdotti limosa limosa. Muistan sen kuin eilisen päivän tai paremminkin kuin huomisen.
On pakko turvautua konekieliseen viserrykseen, kun muisti palaa pätkittäin so what ja sittenkin. "Hallituksemme on velvollisuus varmistaa, että Amerikka on paras paikka maan päällä tehdä liiketoimintaa."
Twitteristä; "Huippunopea langaton on miten me kipinä uusia innovaatioita, uusia investointeja ja uusia työpaikkoja, jotka yhdistävät joka kolkassa Amerikan digitaaliaikaan."
Näkis vaan, mihinkä kaikki viserrykset johtavat vai häipyvätkö valovuosien päähän. Sitten keksitään uudelleen innovaatioina, investointeina ja työpaikkoina Nokian uusi tuleminen.
Tunnistan katolla pyrstöä keikuttavan mustavalkoisen linnun harakaksi. Pullea, harmaa on varis, vainajien sanansaattaja. Katolla näen näinä aikoina useammin lumenpudottajia kuin lentäviä ystäviäni. Ilkeämieliset ihmiset tirskuessaan tyhmyyttään olen nimennyt paskaharakoiksi. Sekin leiri on kasvanut ja saa uusia kasvoja näin vaalien alla. Se on viserrystä, jota en ymmärrä yrittämisestä huolimatta. Nyt sillä ymmärtämisellä ei ole enää väliä, onhan se kuopattu kukkapenkkiin.
dna lähestyy kanta-asiakasta puhelimella ja palkitsee nostamalla nopeutta yhdestä kahdeksaan nostamatta hintaa. Samalla sitoo vuoden mittaiseen sopimukseen. Minua ei viehätä määräaikaiset sopimukset. Olen tarvinnut puhelinyhteyttä vuodesta 1979. Nyt on siirryttävä vuoden mittaiseen sopimukseen. Toivon, että siihen mennessä olen löytänyt laajakaistan jotakin muuta linjaa pitkin. Se siitä määräaikaisuudesta.
Pidin soittoa pilailuna, olihan sieltä taholta onniteltu hyvästä valinnasta. En tiennyt valinnastani ja sain kuulla, etten ollut mitään valinnut. Tämä onnittelu toistettiin ja minulla on kaksi fuksianpunaista läppäripussia kylkiäisenä virtuaalielämästä.
Sain suoraveloitusilmoituksen laajakaistan kk-maksusta. Sehän ei ollut sama kuin ennen nopeudennostoilmoitusta. Soitan asiakspalveluun.
- Meille on tullut paljon soittoja. Soita toisen kerran.
Soitan kuluttajasuojaan ja sieltä luvataan soittaa dna:lle.
Soitan uudelleen asiakaspalveluun ja jään odottamaan. Olin painanut väärää näppylää ja minut ohjataan mobilista laajakaistalaskutukseen odottamaan uudelleen.
- Laskutuksessa on tapahtunut virhe, saat hyvityslaskun ja suoraveloituskin ehditään oikaista.
Jos itse en olisi pitänyt kiinni sosiaalisesta lompsastani ja soittanut virheestä, olisi dna tyhjentänyt koko lompsan. Tämä vaara on kaikilla avuntarvitsijoilla, joiden palvelusetelit on kerätty takaisin ja korvattu koko lompsalla. Liekö ihan lompsahelevetti, jonka ensimmäinen taskulla kävijä tyhjentää. Siitä päättää seuraava hallitus. Mistä lie ehdotukset lähtöisin, siitä Kiviniemi nosti vienosti hymyillen keksijänä kissanhäntää Brysselissä. Perästä kuuluu maavaraministerien ehdotuksista vaalien jälkeen.
Onko taloyhtiössä edes kaapeleita 10 megan nopeuksille? On tullut kaikenlaisia jumituksia, joita yhden megan nopeudella ei ollut. Sitä pitää kysyä vikailmoitusnumerosta. Se on ystävänpäivän tehtäävä omaksi parhaakseni.
Hädässä ystävä tunnetaan, ajat ankeimmat selvittää, kuka vierelle jää. Punainen heinäkuu antoi minulle ystävän laulun ja Vysotskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti