Mä lehden luin

Päivän kasvo 24.7.2013

Hallituksen kärkihanke, sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus on kriisissä. Akatemiaprofessori, sosiaali- ja valtiosääntöoikeuden asiantuntija Kaarlo Tuori näkee ongelman muun muassa siinä, ettei kokonaisuus ole ollut missään vaiheessa kenenkään käsissä. - Tuorin mukaan sote-uudistuksessa on useita ongelmia. Pahinta hänen mukaansa on vaihtoehdottomuus.

Tanssiinkutsu luonnossa photoshopattuna tai ilman on hävitetty mielestä, silmistä ja sydämestä. Vuodesta 1900 elämä luonnon ehdoilla oli totisinta totta siihen asti kun kunta ryhtyi realisoimaan yhteistä omaisuutta kuin omaansa. Oli siirrytty viihde- ja vapaa-aikaan. Putkinotkossa turvauduttiin viinankeittoon ja -myyntiin. Isääkin kuulusteltiin osallisuudesta naapurien toihuista kantautuneisiin puuhiin. Kyselijät itse olivat saaneet ostaa pimeät pullonsa, mutta syyttömiä oltiin syyllistämässä naapurien ajanviettoon.

Punaisen viivan veto tuli kaikkien oikeudeksi. Siitä hyvinvointi alkaisi. Muistan kaiken 72 vuoden ajalta ja totean asiantuntijan sanoin. "Kokonaisuus ei ole missään vaiheessa ollut kenenkään käsissä." Itse on pitänyt elää parhaaksi katsomallaan tavalla. Luoja on ollut puolellani 5 -kymppiseksi. Sain tilaisuuden tulla vanhempieni hoitajaksi vaihtoehtona laitospaikalle. Kunta sekosi täydellisesti, mutta seotkoon. Enhän ollut pimeissä puuhissa. Aivotutkijatkin pimenivät ja sitä mukaa epidemia levisi eduskunnan myötävaikutuksella kaikkiin ykköspaikalta suurella rahalla eläkkeelle siirrettyihin. 

Tilastoituja borrelioositartuntoja viime kesää vähemmän (25.7.2013 7:07)

Kiire on, jos haluat omaishoidon tukea Hollolassa (24.7.2013 21:36)

Pastori Meri-Anna Hintsala, Espoo, pysähtyy Martti Lutherin tekstien äärelle ja kysyy miksi ihmisten on niin vaikea olla puuttumatta toistensa elämään. Oulun kirkkomusiikin opiskelijoiden kuoro laulaa hengellisen laulun "Synnit poissa, autuutta oi" (kansansävelmä, san. F. N. Beskov, suom. Hilja Haahti). Tuomo Nikkola (kuoronjohto) ja Risto Ainali (urut ja sovitus). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 25.7 25.07.2013 06.15

Typographer -patentti

Suomen kesäisin kunta - missä lempi leiskuu
1. Luhanka 329 > 235. Tuusniemi 162 

Aurinko nousi Kilpisjärvellä 20. toukokuuta ja laskee tänään. Maapallo on etääntymässä auringosta eikä minulla ole muuta seurattavaa. Mikään hysteria ei ole tarttunut minuun. 
Uutiset paljastavat puhelimien simkorttien tietoturva-aukkoja. Joku kylkiäinen keväällä lähetti maksullisia tekstiviestejä turvapuhelimeeni. Olen äimänkäkenä enemmän rahastuksesta kuin Pikku Prinssin syntymästä. Toista odotetaan syntyväksi, toisen syntymä on vähemmän toivottu. En voi kirjoittaa kuin omakohtaisista kokemuksista. Siihen tarvitsen uuden kirjoitustaidon ja välineet, millä kirjoitan. Kokemuskertomuskoulutus järjestettynä valituille kirjoittajille ei ole tarpeellinen. Kalliopiirroksista siirryn tähän päivään ubiyhteiskunnassa, jossa tiedot ja levittäjät kilpailevat markkinaosuuksista. EVVK

1829: William Burt patentoi Yhdysvalloissa todennäköisesti maailman ensimmäisen dokumentoidun kirjoituskoneen (”Typographer”). 

Pikku Prinssin syntymää juhlistetaan valaisemalla Niagaran putousten ja Trafalgarin lisäksi myös Kanadan pääkaupungin Ottawan parlamenttitalon torni. Valitsen tornin, valaistaanhan Lahden radiomastoja kaupungin teemojen mukaan. Koskaan ei kuitenkaan kenenkään syntymä saa vaihtamaan maston väriä.


Oma syntymäpäiväni jäi äidin odotukseksi. Isä oli kutsuttu sotaan valloittamaan  Suur-Suomea. Heinänteko oli kesken, isoisä oli tärkeässä roolissa vastasyntyneen vierihoitajana ja kahden vanhemman omin jaloin juoksevan veljen ja siskon vahtina. Nämä ovat lähtökohdat 72 vuotta sitten. Isä sai rintamalle sokeritopan käärepaperista repäistylle lapulle kirjoitetun ilmoituksen.
- Syntynyt terve tyttö. Sai loman viedäkseen tyttärensä kastettavaksi ja palasi takaisin.
Sota loppui aikanaan. Suomi-neito oli hoikistunut alueluovutuksilla ja kansa köyhtynyt sotakorvausten maksajaksi.

Elämä jatkui tiettömän taipaleen takana. Kaikki olimme samoista lähtökohdista sodasta palanneiden isien lapsia. Käytiin koulua maalaistalojen kamarissa ja tuvassa. Sain johtokunnan kokouksien pöytäkirjoja ja Tuusniemen Joulu 2007 -lehden. Lähettäjä oli pystynyt säilyttämään paikkansa kunnan virkamiehenä ja eläkkeelle päästyään vielä jatkamaan yrittäjänä esteettömien elämysten järvimatkailua. Minulle ei ollut sijaa syntymäkunnassani vanhempieni omaishoitajana. 

Suvussa diakonissaksi kouluttautunut nainen kasvatti enonsa lapsia kurissa ja herran nuhteessa. Vasta 50. ikävuoden jälkeen pystyin puolustautumaan. Meitä oli kasvatettu sen ajan mahdollisuuksilla parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsuuskodin seinälle kehystin  vanhimman siskon rippikoulutodistuksen nähtäväksi, että olimme kaikki käyneet rippikoulun ja rokotettu. 

Palaan tähän päivään virkistyneenä Kuortinkartanon kesäjuhlien jälkeen. Presidentti Kekkosen pitkä päämieskausi luotasasi meidät sodan jälkeisestä ajasta hyvinvointivaltioksi. Hänen sairastumisensa salattiin. Lopulta lääkärit tapautuivat tuntoonsa ja vapauttivat valtakunnan vanhuksen ympärivuorokautiseen hoitoon. Vara-Manu jatkoi loppukauden ja vielä yhden kauden. Sen jälkeen Kansa on tahtonut kaltaisensa presidentin kaverikilautuksilla ja vaihdevuosi-ikäisten naisten kaulaliinolla ja mielenterveystyöllä. Presidentiltä on kavennettu valtaa ja toivotaan, että Suomi olisi osa EU:n liittovaltiota.

Kun ei ole vastasyntynyttä perimysjärjestyksessä, on valtataistelu mennyt mielettömyyksiin. Muistuttaa jotakin junttamaista hallitsemista. Meitä suomalaisia ei enää tarvita kuin ulkolaisten pankkien pelastajaksi, että meidän, meidän lasten ja meidän lastenlasten hyvin kävisi. Muistan neljännen käskyn: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siihen liittyy lupaus. Kaikki muut asioistani päättävät toimivat neljännen käskyn selitysosan varassa. Vaatii ääneen ihmetelemään asioiden huonoa hoitoa. Pahan tekoon kieltää menemästä mukaan.

Aamuhartausseurakunta ei saa lukea Tuliukko-blogissa käskyjä tekstiversiona pappien selityksillä. Emmekö enää tarvitse käskyjä hallitaksemme omaa elämää? Kymmenen uutta käskyä sieltä löytyy.

Rovasti Kai Vahtola, Espoo. "Ja paratiisissa odottaa lopullinen paikka sen puutarhan kukkaloistossa, johon rakkaus johtaa ja toivo valaisee tien". Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 200 "Taas saapui suvi pohjolaan". Cetus noster -lauluyhtye ja Michael Dierks, urut. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 23.7 23.07.2013 06.15

29.6.2014 lisään tekstiversion korvaamaan suvivirren, kun se niin närästää uskonnollisia piirejä, että sen kieltämisestä on lakialoite. Jalkapallo on tärkeämpi, ettei muslimi noudata ramadania. Saippuasarjojen saatanallisilla säkeillä ja jalkapallolla on keskinäinen kilpa, kumpi on hyväksyttävämpi ramadanin viettotapa. Omalla ramadanilla on itsesuojeluvaiston merkitys olla sotkeutumatta kiusauksiin ja lupaan olla saattamasta muitakaan kiusauksiin.

Aamuhartaus ti 23.07.2013
Kai Vahtola, rovasti, Espoo
(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 1)

Kesä on kääntymässä omaan täyteläisyyteensä. Samalla kun kukkaketo hehkuu vielä väreissään, valmistautuu luonto kypsyttämään monenlaista satoa kerääjälle. Kesän kauneutta kuvataan monissa lauluissa kauniisti. Virsikirjamme aineistossa kesä, valo, kasvu, hedelmä ja luomakunnan kauneus ovat aikaisempaa runsaammin esillä. Kun vielä mahdollisuus viettää luomakunnan sunnuntaita on tuonut oman lisänsä kesän ja luonnon muistamiseen, on luomisen juhla ja luomakunnan monimuotoisuus elettävissä rikkaasti ja monipuolisesti. Tänä aamuna kutsun sinua kesän kauneuden ihmettelyyn erään virren avulla.

Ruotsin kirkon virsikirjassa on Paul Gerhardin kirjoittama kesävirsi Taas saapui suvi pohjolaan. Ruotsin virsikirjan suomentamisen jälkeen tuo kaunis virsi on vähitellen tulossa tutuksi myös meillä. Kyseessä on eräänlainen vastine omalle suvivirrellemme. Virren teksti pohjautuu psalmiin 104, joka kuvaa luonnon monimuotoista kauneutta. Virren sanoista välittyy mustan mullan tuoksu, kuuluu leivosen liverrys ja mehiläisen surina. Puro solisee ja kesän kukat loistavat koko kirkkaudessaan.

Luomakunnan kauniiseen kuvaukseen yhdistyy kaipaus paratiisista. Millaista siellä onkaan, kun sen puutarhakuva maan päällä jo valloittaa kauneudellaan. Virren suomentaja Anna-Maija Raittila kuvaa kauniisti sitä, mitä armo tekee valmistaessaan meitä hyvän hedelmän tuottamiseen, niin sateella kuin poudalla, mutta aina hengen hoivissa. Ja paratiisissa odottaa lopullinen paikka sen puutarhan kukkaloistossa, johon rakkaus johtaa ja toivo valaisee tien.

Mutta annetaan virren itsensä kertoa enemmän ja psalmin sanan liittyä siihen.

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 2-3)

Ps. 104: 10-16, 27-30
Jumala, vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot.

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 5)

Ps. 104: 31-35
Olkoon Herran kunnia ikuinen!
Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
hän, jonka katseesta maa järisee,
jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,
laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
Olkoot mietteeni hänelle mieleen,
että saan iloita Herrasta.
Ylistä Herraa, minun sieluni!

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 7)

Rukoilkaamme

Kaikkivaltias Jumala, taivaan ja maan Herra.
Me tuomme sinulle nöyrän kiitoksen siitä,
että kannat rakkaudessasi huolta
koko luomakunnasta.
Opeta meitä käyttämään
maan ja meren antimia niin,
ettemme itsekkyydessämme tuhoa elämää,
vaan varjelemme elämisen mahdollisuudet
myös seuraaville sukupolville.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Aamen.

(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 8) 

Kuoli myöhemmin

Saatuani kutsun Kesäjuhlaan aloin tiedustella kuinka sinne menisin. Ehdotin Talvitytölle, lähtiskö hän verestämään leirimuistoja. Hänellä on työvuoro. Meneehän sinne linja-auto, mutta alussa ja lopussa pitäisi ottaa taksi. Saan yllättävän tarjouksen, vanhemmat lähtevät kuuntelemaan Diandraa ja Koop Arposta. Olin helpottunut joka kesäisen syntymäpäivän vietosta etukäteen täyden palvelun pakettina. 

Kartanoon menolla oli toinenkin syy. Tyhjensin vaatekaapin tavaroistani. Jäivät sinne, kun viimeiselle hiihtolomalle ei ollut riittävästi tulijoita perheiden sairaustapausten johdosta. Kaikella on tarkoituksensa. Työpöytä on käytössä, kun hieroja tulee paikalle. Projektin muuntaminen tuotti tuloksen, josta saan olla kiitollinen tienaukaisijana.

Oma tieni on toisin. Puhutaan veteen piirretystä viivasta. Lähtö aina vettä pitkin. Paluu useimmiten heikkoja jäitä, umpihankea ja talvitietä. Kesälomalle aina meijerin rannasta piharantaan paras matka, kotimatka. Tie Vihtaniemeen tuo sijoittajat kunnan rannoille. Siinä samalla toteuttavat ajankuvaa viihteestä ja vapaa-ajasta. Siksi kaikki on toisin, kun valintamme on ollut vähemmän kuljettu tie 1900 -luvulta lähtien.
Vanhempien omaishoitokin oli ennen kuulumatonta. Muistajalle ulkoistettu päivistä muistuttaminen onnittelee naamakirjassa etukäteen. Hän on omillaan omassa ympäristössä. Jälkikäteen saan nauttia youtubessa ääninäytteistä kuin juhlapuheesta värtsiläpäiviltä, johon verkkolehden välityksellä pistäydyn. Arppe saa kiitoskukkansa patsaana. 
Kysyin syntymäkuntani perinnepäivistä; paikkoihin sidotut tapulikahvit ja makasiini/museohuttua, mutta onko enää osallistujia. Kartanon kesäjuhlilla oli osallistujia 95 -vuotiaasta veteraanista kengurupussissa kannettuun vastasyntyneeseen.
Juhlapuheessa oli toiveikas sävy. Uusi lastensairaala otetaan käyttöön 2017. Siihen asti on selvittävä museosairaalan ahtaudessa ja epämukavissa tiloissa. Etupenkeissä kuulijat vaihtuvat ohjelman mukaan lapsista nuoriin ja huutokaupassa kannattajiin.

Väsynyt mutta onnellinen olo Kesäjuhlan jälkeen muuttuu uutisten myötä tähän päivään 21.7.  Iranissa on pommi surmannut 30 - 60 toisin ajattelevaa muslimia. Vapaaehtoinen naapurivahti ampui mustan nuorukaisen ja hänet vapautettiin syytteistä. Musiikkimaailma järkyttyi ampumistapauksesta: Beyonce keskeytti 

Whitney Houston - I Will Always Love You - Lyrics - YouTube

 

YLE Radio 1 08.20 - 09.00 Rakkaus on riskisijoitus. Kirjailija Riku Korhonen keskustelee toimittaja Seppo Puttosen kanssa kirjastaan Nuku lähelläni. Ohjelma on uusinta lokakuulta 2012.

Tienviittoja: Yks´ tavallinen Toivanen. Erkki Matti Toivanen (18. toukokuuta 1938 Kuopio – 21. heinäkuuta 2011 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)
Yks Tavallinen Toivanen - To 9.5.2013 klo 21.05 Yle TV1 - Dailymotion

1944: Adolf Hitler selvisi hengissä Claus von Stauffenbergin tekemästä salamurhayrityksestä.

Kuka on tämän päivän muistamisen kohde? Olisiko se vain ravustuksen alkamispäivä. Elävältä kiehuvaan tillinkukinnoilla maustettuun veteen. Ravut ovat hyötyneet lämpimästä kesästä. Paksu kuori ei suojaa kuitenkaan joutumasta pataan. Sitä yritin minäkin paksuntaa nahkaa, ettei mikään tuntuisi miltään. Punkki kuitenkin jätti jälkeensä tulehdustilan. Hoidon hakeminen ei onnistu omassa läänissä. Onko vastaanotto saaristolaislääkärin luona, jää nähtäväksi. Kyllä maallakin pitäisi tietoa olla, kun maalla vahinko tapahtuu.

1917

1917: Suomen eduskunta antoi valtalain, jolla keisarin valta siirrettiin Suomen eduskunnalle.

Aamuun sopiva nurkkauutinen. Jo 19. päivä heinäkuuta ja Stora Enson tuplakirjanpito vielä pahasti kesken.  Olen ahkeroinut aikaisesta aamusta ja haudannut julman jumalan ahmiman Gerard Goodwynin, joka ei ollut julman jumalan oma lapsi. Nyt menevät jo kaikkien jumalien lapset. 

1917 Suomen eduskunta antoi valtalain, jolla keisarin valta siirrettiin Suomen eduskunnalle. Mitä eduskunta on tuolla vallalla tehnyt näiden kuluneiden 96 vuoden aikana? Viimeisimmistä tapahtumista kirjoitin muistiin Ulkolinjan raportista.
 "Elämä on epäoikeudenmukaista. Minun on pakko jaksaa tyttöjen takia.
Gerard olisi halunnut, että pääsemme yli tästä tragediasta Helppoa se ei ole." 

-Anne Goodwyn

Kirjanpito tarkoitti Gerard Goodwynille muutakin kuin tilien menemistä tasan. Laskenta oli elintärkeää. Se oli osa yhteiskuntasopimusta. 
Se on yksi meitä koossapitävä tekijä. Toimintakertomuksen tulee antaa todellinen kuva yrityksestä. Siinä on koko talouselämän perusta. Kirjanpidon oikeellisuus on edellytys elinkeinoelämän valvonnalle sekä yhteiskunnan että itse yritysten kannalta.

Financial Report Stora Enso 2012

Tähän palaan vielä omilla Stora Enso -kokemuksilla. Konsernin matkassa on tehty uskomattomia metsäretkiä metsänhoitoyhdistyksen ja kunnan avustuksella.

Jo meni vaikeeks

- Huora tänne, huuteli väärällä jalalla noussut lääkäri hoitajaa potilaan luokse vuodeosastolla. Siitä kertoi kotikäynnille tullut sairaanhoitaja työpaikkansa ilmapiiristä. En olisi halunnut kuulla nimittelyä, mutta pakkohan se on kuulla vaikka mitä.  Lääkärin yksityisasiat olivat kylällä kaikkien tiedossa.  Meille hän oli vain lääkäri palveluammatissaan. 
Oli jo parempi päivä. Lääkäri oli vihitty nuoren, uskovaisen kotisairaanhoitajan kanssa. Isällä oli syöpäleikkauksen jälkitarkastuskäynti ilman toivottua tulosta.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä, sai isä vaivoin sanotuksi tultuaan tyhjin toimin kotiin.

- Hieroja on kuin katuhuora, tervehti kansanedustaja Lahden kadulla keväisenä aamuna. Olin menossa terveyskeskukseen, hän sairauslomalla elinsiirron jälkeen.  Meillä jokaisella on sairauskertomuksemme. Tehtäväni ei ole levitellä kenenkään minulle uskottuja tietoja. Jokainen kertoo ne lööpeissä suurenneltuna ihan itse naistenlehtien kansissa kokovartalokuvilla.

Omat oireet ovat palanneet. Hakiessani apua lääkäriltä sain vastauksen.
- Ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta punkinpuremaa. Menen toiselle lääkärille, saan saman vastauksen. Saan Ruotsista sairaanhoitajan kautta lääkärin nimen, joka on hoitanut tuloksellisesti punkinpureman seurauksia. 
En pitänyt kiireellisenä varata aikaa itselleni. Syödyt lääkkeet toivat uusia oireita ja sitten sotkeudun omiin jalkoihin. Pääsin vaivoin ylös lattialta ja totesin, ettei luita ollut poikki. Soitin lääkärikeskuksen ajanvaraukseen ja sain ajan heinäkuun lopulle. Mukana pitäisi olla sairauskertomustiedot uudelle lääkärille mennessä. Eilen olin niitä noutamassa terveyskeskuksesta. Liekö ollut kesätuuraaja palvelupisteessä, kun hän ei löytänyt koneelta tietoja. Sain keskussairaalan ja kaupunginsairaalan arkistoon puhelinnumerot. Pitäisi olla kirjallinen pyyntö. 

Tulen hoippuen kotiin ja sulattelen asiaa. Sairaahoitaja kertoi tilanneensa uuden asukkaan potilastiedot ja koko nivaska oli tullut yhdellä soitolla. Kuinka se meillä voi olla niin monen mutkan takana? Terveyskeskuksen ja sairaalan välillä ei ole yhteensopivat tietoverkot. Jokainen puuhastelee omilla virityksillä.

Eilisen kävelyreissun jälkeen olen aivan loppu. Vaille kahdeksan terästän kuuloani. On aamuhartauden aika. Kuuntelen sen kaikessa rauhassa. Se puhuttelee minua. 
- Jo meni vaikeeks, on voitettavissa.

Dosentti Kari Latvus, Järvenpää. Virsi 447:1-3. "Kristus, valo maailman". Vokaaliyhtye Cetus Noster laulaa. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 18.7 18.07.2013 06.15

Aamukahvin jälkeen soitan arkistoon ja saan oikeat osoitteet. Sähköisestä palvelusta katson mallia kirjalliseen pyyntöön. Kävelen lähellä olevaan kaupunginsairaalaan ja lähetän kirjeen kauempana olevaan keskussairaalaan saadakseni minua koskevat potilaspaperit. Katugalluppi tietää pienen ihmisen asiat parhaiten, mutta niillä on vain taipumus paisua mahdottomuuksiin. Niitä en käy oikomaan. Sanoihan huoraksi kutsuttu sairaanhoitaja selän takana.
- Tämä potilas hoitaa verenpaineensa itse. Minusta on tullut vaikea potilas ja vaikea omaishoitaja hiertävänä kivenä systeemissä, jonka ei halutakaan toimivan. 

Kuntauudistuksella ja sotepalvelujen  järjestämisellä ei mitään ratkaista. Jos se rahalla olisi ollut ratkaistavissa, se olisi jo tehty. Nyt on kyse niukkuuden jakamisesta ei rahanpuutteesta vaan järjenköyhyydestä. Loppulauseessa on totuus. 
- Säästämme pankkiasiakkaiden, veronmaksajien ja eläkeläisten rahoja. Valtion nimissä syyllistetään meidät, jotka olemme hoitaneet omat asiamme parhaaksi katsomallamme tavalla.

1998

1998: Pietarissa tsaari Nikolai II ja hänen perheensä haudattiin Pietari-Paavalin linnoituksen katedraaliin 80 vuotta sen jälkeen, kun bolševikit surmasivat heidät.

"Viimeinen tsaariperhe kruununperijä Alekseita ja yhtä tytärtä lukuun ottamatta haudattiin kirkkoon vuonna 1998. Heidät haudattiin yhteishautaan, koska perheenjäsenten hautapaikaksi tarkoitettu kappeli kirkon itäpuolella oli paitsi keskeneräinen myös restauroinnin alaisena. Sovinnollisen joskin venäläiskansallisen muistopuheen piti presidentti Boris Jeltsin."

Vanha ruumishuone kirkon alapihalta oli siirretty pois yksityiskäyttöön. Ihan puistattaa, kuinka monen vainajan väliaikainen varastopaikka oli ollut hirsiaittaa muistuttava ruumishuone. Muistan kohtaamisen tuon rakennuksen sijoilla. Vaimonsa lampeen työntänyt mies puhutteli naisen tarpeessaan. Turha vaiva, en tulisi hänelle missään vaiheessa pitämään seuraa.
- No, saahan sitä kysyä.

Uusi rakennus sosiaalitiloineen ja kylmäkaappeinen oli kohonnut uuden sisäänkäynnin varrelle. Jatkoin matkaa potkurilla hautausmaalle. Vasemmalle jäi punaisina mestattujen haudat ja muistomerkki. Tuohon riviin minäkin haluaisin tulla haudatuksi. Ajatus kulki mukana aina Hilma-tädin unohdetulle haudalle asti. Siinä oli tädin miehelle, piispa-Otolle varattuna hautapaikka. Kun täti kuoli saamatta apua kohtaukseensa, uskonsisaret veivät saarnamiehen mukanaan ja hoitelivat hänen hautaamisensa. Tädin vierrelläkin olisi hautapaikka tarvitsevalle.

Sotasurma -projektin jälkeen mestatut saivat uudelleen siunaamisen siunattuun maahan. Lähisukulaiset saivat kutsun tulla piispan suorittamaan tilaisuuteen. He eivät halunneet näyttäytyä tilaisuudessa, olihan isoisän mestaamisen muisto siirtynyt syntymättättömän pojan kautta hänen lapsiinsa. Lapset kärsivät isän puhumattomuudesta ja vaihtoivat leiriä menestyneisiin toiselle laidalle. Eivät halunneet tunnustaa, ettei syntyperästä voi luopua, vaikka isoisä menetti henkensä. Raskaana oleva vaimo vaikersi nuoren miehensä kohtaloa.
- Tapetaan akkakin, jos ei lakkaa ruikuttamasta. Hän lakkasi, säästi oman ja syntymättömän hengen.

Lähihistoria on vielä muistissa, mutta kuka siitä haluaa puhua. Muistinsa menettäneet puhuvat vain omaa tärkeyttään ja puhukoot. Kuntalaiset puhuvat muunnettua totuutta omaan pussiinsa ja yrittävät uskotella enemmistöpäätöksillä, että näin maailma mataa edelleen heidän omistajaohjauksessaan.

17.7.2013 Muistojen bulevardi.Taube: Sjösalavals (Sven-Bertil Taube).

Hautapaikan hakeminen loppui, kun isä halusi tyttärensä tuhkauurnan laskea omalle hautausmaalle. Leski olisi jättänyt sisaremme seurakunnan haudattavaksi kutsumatta ketään siunaustilaisuuteen. Lesken typerrytti perintöshokki. Nyt se asia on loppuun käsitelty kuin tsaarinperheen uudelleen hautaaminen. Äidin arkun päällä on 8 tuhkauurnan paikkaa. Olen esittänyt toivomuksen tulla haudataksi synytymäkuntani hautausmaalle.

17.7.2013  Brysselin kone. EU:n vasemmistoryhmä integraatiokehityksen kuohuissa.
Keskustelussa ollaan menossa liittovaltioon eikä sitä kehitystä voi muuttaa. Minulle riittää tälle päivälle. 


1997: Sisaren nimi vanhempien hautakivessä.
2000: Isälle en pyytänyt havuseppelettä kuoltua haudalle.
2008: Muistolaatta isovanhempien hautakivessä, Juho Taavetti. 

Täällä Pohjantähden alla historia toistaa itseään.

Täällä Pohjantähden alla

1918

1918: Venäjän tsaari perheineen surmattiin Jekaterinburgissa 

Suvun tarina alkoi Vihtaniemellä 1900, kun Ukko-Kusti ja Mummo-Mari saivat kunnan mökin asuttavakseen Juojärven kauniilla rannalla. Isä syntyi 1906 nuorimpana suureen sisarusparveen. Juho Taavetti, isän veli oli vaatturinopin käynyt. Osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Syntyperä koitui kohtaloksi torpparin pojalle. Hänet vangittiin kuoli 29 -vuotiaana nälän ja sairauden uuvuttamana palattuaan vankilasta 1918. 

Tiedän sohaisseeni herhiläispesään, kun palasin vanhempieni kotonahoitajaksi 1991 syntymäkuntaani 50 vaikenemisvuoden jälkeen. Kaikki tapahtumat viittasivat tuohon vaiettuun häpeään ja minut leimattiin syylliseksi koko maailmaa heilauttaneeseen vuoteen 1918.

Venäjän tsaariperheen surma on historian kertausta, jota ei käsitelty oppikoulussa historian tunneilla. Oli paljon vaiettua historiaa ja yksi valhe valkoisena totuutena.  

En tuntenut syyllisyytä silloin enkä tunne nytkään. Hankin sedälleni nimellisen muistolaatan isovanhempieni hautakiveen muistuttamaan, onko suvussa kuoltu turhaan. Ovatko vanhempani eläneet turhaan tiettömän taipaleen takana hankkien toimeentulonsa kovalla työllä luontaistaloudessa ilman mukavuuksia. Ymmärrän valkoisen valheen taakse kätkeytyvän vallankäytön, jota puoluepolitiikaksi nimitetään tänä päivänä. Kukaan ei hoida enää yhteisiä maan asioita. Kaikki ovat ottamassa osansa ja lupaavat kuoltua taivasosuuksia ja havuseppeleitä haudalle sotaan osallistumisesta.

Vanhempani olivat siirtyneet kirkonkylään lähelle palveluja. Kunnanlääkärillä oli muuta mielessä pyydettynä puhujana eläkeläisten juhlissa. Isäni kertoi puolijumalan juhlapuheessaan julistaneen.
- Tulevat tänne istuskelemaan vanhustetentalojen pihamaille kuin lakovarikset. Pysyisivät siellä entisissä oloissaan ja ----, sitä hän ei sanonut silloin ääneen. Luin sen isäni vaikerruksena  tyhjänpäiväisen syöpäleikkauksen jälkitarkastuskäynnistä.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä.
- Lääkärin naimiset eivät kuulu lääkärin toimen hoitamiseen. Minä tulen mukaan, kun seuraavan kerran tarvitaan lääkäriapua. 
Nämä puolijumalat kristittyinä pappeina silloin ja tänään poliitikkoina tyhjentävät kirkkoja saarnoillaan.

Niin kuluivat päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet isän hoitajana. Niistä kertyi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Valta vaihtui tasavallassa 6.2.2000. Saatiin naispresidentti. Seuraavana aamuna isäni kuoli. Omalla kohdalla elämä jatkuu jo 13. kesää tuosta ajasta kaukana kaikesta. Luulin asioiden olevan hoidossa, mutta kattia kanssa. Kaikki ovat osilla selvässä perinnönjaossa ja vanhempien työn realisoimisessa. Ei ole päätä eikä häntää kenenkään toimissa, ei kunnissa eikä valtiossa EU:sta puhumattakaan. Suunnittelevatko sijoittajat "tsaariperheen" surmaamista, onhan jokainen oman elämänsä sankari?

Kaikkein pahinta on Suomi-neidon kohtalo. Olemmeko jäämässä kielivähemmistöksi autioituvalle maaseudulle, kun isänmaan kohtaloa järjestellään uudelleen osana Stubbin liittovaltiota. Vuoden 1918 tapahtumat toistuvat ja viedään loppuun Tiekarttana Länsirannalla.

Innostuin PHNetin nurkkauutisesta, joka aukesi linkkinä wikipediaan. Näitä mahdollisuuksia lukea enemmän kuin rehtorin vuosilukumuistista historian tunneilla ei ollut sodan jälkeen oppikoulussa. Mitään omia asioita ei voinut pitää ominaan. Jopa pankkikirjakin päivällä puvuntaskusta joutui varkaan käsiin. Tyhjensi tilin rahoista ja palautti puvun taskuun. Poliisi  opetti kuulustelussa uhriksi joutunutta. 
- Sinulta saa ottaa, kun et osaa pitää kiinni rahoistasi. Näiden rosvojen kanssa eletään tänä päivänä valtiovallan suojeluksessa. 

Mitään uutta ei ole auringon alla. Jokaisella suvulla on tarinansa, vaikka jäsenmaksut menevätkin parempien sukujen tutkimiseen. Sukua ja vanhempiani en voinut valita. Vai valitsivatko vanhempani minut muistamaan, mitä meille on tapahtumassa. Otan selvää, kuka vastasi yölliseen lopettamispyyntöön. 
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa takaisin eikä ole lopettanut vielä tähän päivään mennessä.

PS. Aloitin aamulla kahdeksan kieppeillä pikaisesti silmäillä netin anti. Vuosi 1918 puhuttelee. On aika kirjoittaa muistiin lyhyesti päätapahtumat viime vuosisadalta. Blogger on vastahakoinen, mikään ei onnistu. Lyhyesti vaihdetaan tiistain viikkokuulumiset puhelimitse ja jatkan uudella postauksella. 
Havahdun kellon rientämiseen, enkä ole vielä syönyt kuin aamupalan ja klo on jo 16.00. Lounasaika on loppunut, liekö jo päivällisen aika. Tunti sydämen asialla syödessä. En ihmettele yhtään, kuinka kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa. Kirjan kirjoittaminen vie vuosia. Minulta kysytään.
- Miten saat aikasi kulumaan? Illalla laulan Allsång på Skansen nuoressa, iloisessa joukossa korupoikien kanssa. Seinäjoella jorataan vuodesta vuoteen kuninkaallisina.  Tasavallassa kuningas voi tehdä mitä tahtoo eikä joraa urpilaisittain.

VITAS - Все могут короли / Kings Can Do ... - YouTube 

Kuningas yleisön joukossa

 

Птица счастья.Витас.

Slaavilaista jalkatyöskentelyä