Viikon puheenaiheet
Viikon puheenaiheet, viikko 7
by • • 0 Comments > 20 Comments
Viimeinen kommentti koskee tätä päivää penkinpainajaisineen. Kevään 1961 painajaiset koskevat maalaiskoulun jättäviä abeja. Hevosajelulle päästiin kuka mitenkin varustautuneena, susiturkissa tai ilman.
- Jos olisi elektroniaivot, olisi menestystä. Eila oli edennyt paikallisen Kelan johtajaksi. Siitä minulle mainittiin palattuani omaishoitajaksi. Tausta ajatus oli kuitenkin, kun sinusta ei mitään tullut. Eila kuoli syöpään 5-kymppisenä.
- Miksi sinä et opeta lapsia lukemaan kaatopaikalla? kysyi Tansaniasta Suomeen synnytyslomalle tullut isä. Heidän Mestarinsa eli 10 kuukautta, kun menehtyi syöpään. Vasta jälkeenpäin tajusin, että enhän muuta ollut tehnytkään kuin maailman pahimmassa paikassa opettanut lapsia lukemaan. Sitten koulut lakkautettiin, maaseutu autioitui ja työ vaihtui vanhemmista huolehtimiseen.
Koko elämäni ajan vuoden 1941 punaisesta heinäkuun päivästä on tulevaisuus ollut tiedossa. Riemuylioppilaana en ole tuntenut tarvetta osallistua kunniakäynneille hautausmailla. Luurangot kaapista on haudattu uudelleen siunaamattoman hautauksen jälkeen siunattuun maahan. Sen rivin jatkoksi halusin tulla haudatuksi, mutta äidin kuoleman jälkeen riittää meille jokaiselle uurnapaikka äidin arkun päällä.
Isälle luvattiin kuoltua havuseppele haudalle valkoisten veteraanien toimesta.
- Ehtiihän tuon sittenkin, sai isä sanotuksi liikuttuneena kuultuaan lupauksen.
- Pitäisikö minun vielä se pyytää. En pyytänyt enkä kutsunut veteraaneja peijaisiin. Lapsilta isä sai havuseppeleen ja lapsenlapsilta kukkakimput.
Näin on hyvä. Kylälle jäi elämään epätietoisuus, onko isäni kuollut. Hautaustoimistoon en sitä ollut ilmoittanut ensimmäiseksi.
Isä kuoli, ennen kuin kuoli. Eikä kuollut, sitten kun kuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti