vko 39
Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 15. kysymys
15. Onko mielestänne ihanaa elää juuri nyt?
o Kyllä
o Ei
Ihana -sana ei ole kuulunut sanavarastooni. Tänä päivänä kaikki on yhtä ihanaa kuin pienet tytöt pyysivät lähtemään metsään kivitaloille. Siinä he seisovat kivellä metsäretken päätteeksi. Lapsen mielikuvitukselle ei ole mitään rajaa, olihan heillä saari keskellä viljapeltoa.
Kyselin sähkölinjan rakentamisesta Vihtaniemen kunnanmökkiläisille. Meidän suku vuodesta 1900 siellä asunut ilman mukavuuksia ja lahjakirjaosuuden siirtyessä meille ei olla kuin allekirjoitusta vaille sähkölinjan tieltä puiden kaatamista varten.
- Rakentakaa omalla luvalla niin kuin kaiken muunkin kunta on tehnyt omalla luvalla. Vahvistin sopimuksen allekirjoituksellani ja kysyin linjan vetämistä omaan käyttöön.
- Eihän sinne kukaan rakenna, tokaisi allekirjoituksen saanut.
- Minä rakennan. Tuosta ajasta on kulunut 14 vuotta enkä ole saanut mitään aikaan. Hirvenmetsästys alkoi eilen ja toivon kruunupäiden käyttävän suojavyöhykettä hyväkseen rauhoitusalueena. Ihmisinä olemme häädettävien listalla kuntauudistuksessa.
15. Onko mielestänne ihanaa elää juuri nyt?
o Kyllä
o Ei
Ihana -sana ei ole kuulunut sanavarastooni. Tänä päivänä kaikki on yhtä ihanaa kuin pienet tytöt pyysivät lähtemään metsään kivitaloille. Siinä he seisovat kivellä metsäretken päätteeksi. Lapsen mielikuvitukselle ei ole mitään rajaa, olihan heillä saari keskellä viljapeltoa.
Kyselin sähkölinjan rakentamisesta Vihtaniemen kunnanmökkiläisille. Meidän suku vuodesta 1900 siellä asunut ilman mukavuuksia ja lahjakirjaosuuden siirtyessä meille ei olla kuin allekirjoitusta vaille sähkölinjan tieltä puiden kaatamista varten.
- Rakentakaa omalla luvalla niin kuin kaiken muunkin kunta on tehnyt omalla luvalla. Vahvistin sopimuksen allekirjoituksellani ja kysyin linjan vetämistä omaan käyttöön.
- Eihän sinne kukaan rakenna, tokaisi allekirjoituksen saanut.
- Minä rakennan. Tuosta ajasta on kulunut 14 vuotta enkä ole saanut mitään aikaan. Hirvenmetsästys alkoi eilen ja toivon kruunupäiden käyttävän suojavyöhykettä hyväkseen rauhoitusalueena. Ihmisinä olemme häädettävien listalla kuntauudistuksessa.
12.3.1997
Vitas - See You Later/Do Svidaniya (Ro/Eng Sub)
Aamuhartaus 19.9. nuorisotyönohjaaja Laura SuomelaNuorisotyönohjaaja Laura Suomela, Tampere. Hartauden musiikki: "We exalt your name", es. Kari Jobe ja Matt Maher.
Areena uudistaa sivujaan ja estää kuuntelemasta
Aamuhartaus pe 19.09.2014
Laura Suomela, Nuorisotyönohjaaja, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Tampere
Laura Suomela, Nuorisotyönohjaaja, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Tampere
Tapasimme tässä taannoin naisporukalla ystävien kesken ja vaihdoimme
kuulumisia. Kukin sai vuorollaan kertoa, miten kesä meni. Iloitsimme
siitä, että lämpöä riitti ja saimme valoa pimeän syksyn varalle. Kun
ääneen pääsi kolmen pienen lapsen äiti, joka oli jokin aika sitten
ottanut rohkean loikan ja vaihtanut alaa, jäin liikuttuneena
kuuntelemaan häntä. En muista, koska viimeksi olisin kuullut kenenkään
suusta sellaista kiitollisuuden tulvaa. ”Olen niin kiitollinen, että
saan uudessa työssä juoda tauolla kahvin rauhassa, eikä ole sellaista
järkyttävää kiireen tuntua, meillä on ihana porukka, minulta jopa
kysytään, kuinka jakselen, ja pomo tarjosi jätskitkin. Sai ottaa niin
monta palloa kuin halusi!” Hän jatkaa vielä monilla pienillä
yksityiskohdilla, joista on silmin nähden äärimmäisen kiitollinen. ”On
vielä ihana työasukin, kyllä alanvaihto oli niin oikea ratkaisu”, hän
hehkuttaa.
Kiitollinen mieli ei ole mikään itsestäänselvyys. Väitän, että ihmisen perusluonne usein on sellainen, että ajatukset ja puheet helposti luiskahtavat negatiivisuuden puolelle. Ei tarvita erityistä ponnistelua, että valittaa ja marisee. Sen sijaan siihen, että on kiitollinen, tarvitaan tietoista tahtoa. Tänä päivänä kiitollisuuden tärkeydestä puhutaan paljon ja se on hyvä. Ihmiset pitävät kiitollisuuspäiväkirjoja ja harjoittelevat sitä, että huomio keskittyisi mieluummin siihen mitä on jo saanut eikä siihen mitä puuttuu. Kyllä sillä oikeasti on paljonkin merkitystä, millaista levyä päässään päivät pitkät pyörittää. Olenko tyytymätön vai kiitollinen? Paavali rohkaisee Filippiläiskirjeessä ajattelemaan myönteisiä asioita. Hän sanoo näin: Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tällainen ajatusmaailma olisi täynnä valoa, toivoa ja iloa. Jos taas ajatukset täyttyvät kaikesta mikä on valhetta, likaista, vihattavaa, rumaa ja pahaa, mistä ei tee mieli kiittää, voi vain kuvitella, kuinka toivottomaksi mieli muuttuu. On jo vanha viisaus, että se mihin keskittyy, kasvaa. Tunteet myös tutkitusti tarttuvat helposti, varsinkin negatiiviset. Niistä asioista, joita ajattelemme, tietysti myös puhumme. Jos mielessä on koko ajan ärsyyntymisen aiheet, tulee niistä kerrottua muillekin. Toisaalta taas, jos näkee asiat valoisammin, ovat jututkin myönteisempiä. Kiitollisuus on asenne, jota voi opetella. Kun ei pidä asioita itsestäänselvyyksinä alkaa arjesta löytyä lukemattomia asioita, joista huomaa olla kiitollinen. Ja niinhän se menee, että joskus kiitollisuuden arvon tajuaa silloin, kun on menettämässä tai menettänyt jotain arvokasta.
Usein ajatuksiaan ei edes niin aktiivisesti seuraa, mutta tunteet helposti paljastavat, onko mieli seikkaillut positiivisissa vai negatiivisissa asioissa. Tessalonikalaiskirjeessä meitä kehotetaan näin: Iloitkaa aina, kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Jeesuksen Kristuksen omilta. Kiittäminen ja ylistäminen mainitaan Raamatussa todella monta kertaa. Jumalan tahto on, että hänen lapsensa ovat kiitollista porukkaa eivätkä niitä, jotka aina ensimmäisenä narisevat. Kaikki mitä meillä on, on lopulta lahjaa Jumalalta. Ihminen, joka on nöyrä ja kiitollinen, ymmärtää tämän. Usein kiitolliset ihmiset ovat myös anteliaita. Johtuukohan se siitä, että he kokevat olevansa rikkaita, koska huomaavat olla kiitollisia, kaikesta mitä omistavat. Tyytymättömällähän ei koskaan ole mitään tarpeeksi. Ajatus vai velloo sen ympärillä, mikä on huonosti ja mitä itseltä puuttuu. Kiitollinen miettii, mitä minä voin antaa.
Jokainen löytää elämästään asioita, joista voi olla kiitollinen. Helposti vain käy niin, että sellaisetkin asiat, joita aikanaan rukoili ja anoi ja jotka lopulta sai, muuttuvat pikkuhiljaa arkisiksi. Saattaapa käydä niinkin, että juuri niistä vieläpä valittaa.
Raamatussa puhutaan myös useassa kohtaa siitä, kuinka meidän tulisi antaa uhriksi kiitos. Kiitos tuntuu uhrilta varsinkin silloin, kun se kumpuaa kyynelten, väsymyksen ja vastoinkäymisten keskeltä. Silloin kiitokseen sisältyy pienen ihmisen joskus hyvin hatarakin luottamus ja toivo, että Taivaallinen Isä johdattaa elämää myös nyt, vaikka en itse ymmärrä kaikkea. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta ja hän voi tehdä uutta sielläkin, missä toivo on jo hiipunut. Kiitos ja ylistys auttavat silloin, kun eniten ahdistaa. Ylistäessämme, nostamme katseemme itsestämme ja olosuhteistamme kohti ristiä, kohti Jumalaa. Kiitollisuus suojaa myös katkeruudelta ja kyynisyydeltä.
Tämän viikon sunnuntain evankeliumissa tapaamme miehen, joka oli varmasti joutunut käymään vuosien taistelut katkeroitumista vastaan. Ei hän siinä varmaan kovin hyvin ollut onnistunut. Mies oli sairastanut 38 vuotta maaten vuodematollaan. #Betesdan lammikon ympärille kokoontui suuri joukko muitakin sairaita, koska aina silloin tällöin Herran enkeli laskeutui lammikkoon, pani veden kuohumaan ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, parani. Tämä melkein neljäkymmentä vuotta sairastanut mies ei koskaan ehtinyt ensin. Vuosi toisensa jälkeen hän näki, kuinka joku muu parani, mutta hän ei. Juuri tämän miehen luokse Jeesus tulee. Hän kysyy, tahdotko tulla terveeksi? Mies selittää, ettei hän koskaan ehdi kuohuvaan lammikkoon, joten ei hän tiedä, miten ihmeessä hän voisi tulla terveeksi. Jeesus sanoo miehelle lempeästi: Ota vuoteesi ja kävele. Miehen koko elämä muuttuu siinä hetkessä. Terveys palaa, ilo, ihmetys ja kiitollisuus valtaavat mielen. Joskus suurin ihme on se, että kyyninen sydän muuttuu kiitolliseksi. Silloin alkaa virrata uutta toivoa, ymmärrystä siitä, että Jumalalla on kaikki langat käsissä, hän kantaa minua. Jumalalle saan purkaa sydämeni syvimmät tuskat rehellisesti. Kiitos kumpuaa joskus juuri siitä, että Jumala tuntee minut läpikotaisin ja silti rakastaa. Hänelle ei tarvitse esittää, hän tietää mitä polkua pitkin olet tähän päivään tullut. Herralla on meitä jokaista kohtaa hyvä suunnitelma. Kiittäminen on valtava etuoikeus. Olkoon tämä päiväsi kiitollisuuden läpäisemä.
#Bedestan halvaantuneen sunnuntaikokemus on omakohtainen. Siellä sain lempeän kehoituksen: Ota vuoteesi ja kävele. Läksin omaishoitajaksi ja kaikki ihmettelivät, kuka käski kanniskella vuodetta saakelin sapattina. Tästä minua arvostellaan kaikilta suunnilta. Suomi elää aikaa, jolloin Jeesus oli vielä maan päällä. Raha ratkaisee ihmisen mitan ja kansan suosion. Selfie sen ikuistaa maailman tappiin asti.
Aamuhartaus 27.9. pastori Erkki Haapasalo, Adventtikirkko
Pastori Erkki Haapasalo, Adventtikirkko, Tampere. Virsi 338 alkaa sanoin: "Päivä vain ja hetki kerrallansa". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).
Viikko 39 on ollut pitkä kuin nälkävuosi. Koko viikko on kannettu roskikseen kaikkea roinaa nurkista. Yhden nurkan kokoinen TV, johon kuului digiboksi, DVD soitin, kaksi kalikkaa. Vanhana ostettu tietokone, näyttö, näppäimistö, hiiri ja monitoimikone tarpeellisine johtoineen.
Kaikki tämä vuodesta 2000, kun olen oppinut uudestaan. Eläkkeelle jääminen on oma lukunsa eläkeuudistuksen jälkeen. On yhtä onneton tapahtuma kuin eläkeiän nosto 65 vuoteen. Eläkeaika alkaisi 1.2.2005, mutta ilman päätöstä eläkkeen rahamäärästä. Heitä oli liian vähän tekemään päätöksiä.
Työhuoneen vuokrasopimus päättyi tammikuun viimeiseen päivään. Työpöytä piti siirtää kotiin, olinhan pudonnut johonkin kummalliseen välitilaan ilman tuloja. Vasta vuoden kuluttua eläke oli laskettu ja minulle annettiin arvonimi "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä kuolemaan asti. Tästä sain kuulla vasta Kelan tädin tehdessä laskelmia kannattavuudesta ottaa Kelan lisäosa ottaen huomioon odotettu elinikä 80 vuotta.
Hyvissä ajoin eläkeuudistusta kutsuttiin meidät 63 -vuotiaat kuulemistilaisuuteen. Kukaan ei osannut kysyä mitään luennon jälkeen. Eläkeasioista päättävää nuorta miestä nykäisin hihasta kertoakseni Venäjän mummojen kattilan kansien kalistelusta eläkkeen maksun laiminlyönnistä. Mies pyysi, etten puhuisi ääneen asiasta.
- Vaikka työni on eläkeasioiden parissa, on vaikea pysyä mukana, niin nopeata on asetusten muuttuminen.
Olenkin tullut ajatukseen, että meille on annettava, mitä meille kuuluu kerjäämättä, ilman valitusten tekemistä portaasta toiseen. Kuinka päätös voisi olla oikea, kun minä puhun toista ja lakia luetaan irtolehtipainoksena kuin piru raamattuaan.
Kiitollinen mieli ei ole mikään itsestäänselvyys. Väitän, että ihmisen perusluonne usein on sellainen, että ajatukset ja puheet helposti luiskahtavat negatiivisuuden puolelle. Ei tarvita erityistä ponnistelua, että valittaa ja marisee. Sen sijaan siihen, että on kiitollinen, tarvitaan tietoista tahtoa. Tänä päivänä kiitollisuuden tärkeydestä puhutaan paljon ja se on hyvä. Ihmiset pitävät kiitollisuuspäiväkirjoja ja harjoittelevat sitä, että huomio keskittyisi mieluummin siihen mitä on jo saanut eikä siihen mitä puuttuu. Kyllä sillä oikeasti on paljonkin merkitystä, millaista levyä päässään päivät pitkät pyörittää. Olenko tyytymätön vai kiitollinen? Paavali rohkaisee Filippiläiskirjeessä ajattelemaan myönteisiä asioita. Hän sanoo näin: Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tällainen ajatusmaailma olisi täynnä valoa, toivoa ja iloa. Jos taas ajatukset täyttyvät kaikesta mikä on valhetta, likaista, vihattavaa, rumaa ja pahaa, mistä ei tee mieli kiittää, voi vain kuvitella, kuinka toivottomaksi mieli muuttuu. On jo vanha viisaus, että se mihin keskittyy, kasvaa. Tunteet myös tutkitusti tarttuvat helposti, varsinkin negatiiviset. Niistä asioista, joita ajattelemme, tietysti myös puhumme. Jos mielessä on koko ajan ärsyyntymisen aiheet, tulee niistä kerrottua muillekin. Toisaalta taas, jos näkee asiat valoisammin, ovat jututkin myönteisempiä. Kiitollisuus on asenne, jota voi opetella. Kun ei pidä asioita itsestäänselvyyksinä alkaa arjesta löytyä lukemattomia asioita, joista huomaa olla kiitollinen. Ja niinhän se menee, että joskus kiitollisuuden arvon tajuaa silloin, kun on menettämässä tai menettänyt jotain arvokasta.
Usein ajatuksiaan ei edes niin aktiivisesti seuraa, mutta tunteet helposti paljastavat, onko mieli seikkaillut positiivisissa vai negatiivisissa asioissa. Tessalonikalaiskirjeessä meitä kehotetaan näin: Iloitkaa aina, kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Jeesuksen Kristuksen omilta. Kiittäminen ja ylistäminen mainitaan Raamatussa todella monta kertaa. Jumalan tahto on, että hänen lapsensa ovat kiitollista porukkaa eivätkä niitä, jotka aina ensimmäisenä narisevat. Kaikki mitä meillä on, on lopulta lahjaa Jumalalta. Ihminen, joka on nöyrä ja kiitollinen, ymmärtää tämän. Usein kiitolliset ihmiset ovat myös anteliaita. Johtuukohan se siitä, että he kokevat olevansa rikkaita, koska huomaavat olla kiitollisia, kaikesta mitä omistavat. Tyytymättömällähän ei koskaan ole mitään tarpeeksi. Ajatus vai velloo sen ympärillä, mikä on huonosti ja mitä itseltä puuttuu. Kiitollinen miettii, mitä minä voin antaa.
Jokainen löytää elämästään asioita, joista voi olla kiitollinen. Helposti vain käy niin, että sellaisetkin asiat, joita aikanaan rukoili ja anoi ja jotka lopulta sai, muuttuvat pikkuhiljaa arkisiksi. Saattaapa käydä niinkin, että juuri niistä vieläpä valittaa.
Raamatussa puhutaan myös useassa kohtaa siitä, kuinka meidän tulisi antaa uhriksi kiitos. Kiitos tuntuu uhrilta varsinkin silloin, kun se kumpuaa kyynelten, väsymyksen ja vastoinkäymisten keskeltä. Silloin kiitokseen sisältyy pienen ihmisen joskus hyvin hatarakin luottamus ja toivo, että Taivaallinen Isä johdattaa elämää myös nyt, vaikka en itse ymmärrä kaikkea. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta ja hän voi tehdä uutta sielläkin, missä toivo on jo hiipunut. Kiitos ja ylistys auttavat silloin, kun eniten ahdistaa. Ylistäessämme, nostamme katseemme itsestämme ja olosuhteistamme kohti ristiä, kohti Jumalaa. Kiitollisuus suojaa myös katkeruudelta ja kyynisyydeltä.
Tämän viikon sunnuntain evankeliumissa tapaamme miehen, joka oli varmasti joutunut käymään vuosien taistelut katkeroitumista vastaan. Ei hän siinä varmaan kovin hyvin ollut onnistunut. Mies oli sairastanut 38 vuotta maaten vuodematollaan. #Betesdan lammikon ympärille kokoontui suuri joukko muitakin sairaita, koska aina silloin tällöin Herran enkeli laskeutui lammikkoon, pani veden kuohumaan ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, parani. Tämä melkein neljäkymmentä vuotta sairastanut mies ei koskaan ehtinyt ensin. Vuosi toisensa jälkeen hän näki, kuinka joku muu parani, mutta hän ei. Juuri tämän miehen luokse Jeesus tulee. Hän kysyy, tahdotko tulla terveeksi? Mies selittää, ettei hän koskaan ehdi kuohuvaan lammikkoon, joten ei hän tiedä, miten ihmeessä hän voisi tulla terveeksi. Jeesus sanoo miehelle lempeästi: Ota vuoteesi ja kävele. Miehen koko elämä muuttuu siinä hetkessä. Terveys palaa, ilo, ihmetys ja kiitollisuus valtaavat mielen. Joskus suurin ihme on se, että kyyninen sydän muuttuu kiitolliseksi. Silloin alkaa virrata uutta toivoa, ymmärrystä siitä, että Jumalalla on kaikki langat käsissä, hän kantaa minua. Jumalalle saan purkaa sydämeni syvimmät tuskat rehellisesti. Kiitos kumpuaa joskus juuri siitä, että Jumala tuntee minut läpikotaisin ja silti rakastaa. Hänelle ei tarvitse esittää, hän tietää mitä polkua pitkin olet tähän päivään tullut. Herralla on meitä jokaista kohtaa hyvä suunnitelma. Kiittäminen on valtava etuoikeus. Olkoon tämä päiväsi kiitollisuuden läpäisemä.
#Bedestan halvaantuneen sunnuntaikokemus on omakohtainen. Siellä sain lempeän kehoituksen: Ota vuoteesi ja kävele. Läksin omaishoitajaksi ja kaikki ihmettelivät, kuka käski kanniskella vuodetta saakelin sapattina. Tästä minua arvostellaan kaikilta suunnilta. Suomi elää aikaa, jolloin Jeesus oli vielä maan päällä. Raha ratkaisee ihmisen mitan ja kansan suosion. Selfie sen ikuistaa maailman tappiin asti.
Aamuhartaus 27.9. pastori Erkki Haapasalo, Adventtikirkko
Pastori Erkki Haapasalo, Adventtikirkko, Tampere. Virsi 338 alkaa sanoin: "Päivä vain ja hetki kerrallansa". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).
Viikko 39 on ollut pitkä kuin nälkävuosi. Koko viikko on kannettu roskikseen kaikkea roinaa nurkista. Yhden nurkan kokoinen TV, johon kuului digiboksi, DVD soitin, kaksi kalikkaa. Vanhana ostettu tietokone, näyttö, näppäimistö, hiiri ja monitoimikone tarpeellisine johtoineen.
Kaikki tämä vuodesta 2000, kun olen oppinut uudestaan. Eläkkeelle jääminen on oma lukunsa eläkeuudistuksen jälkeen. On yhtä onneton tapahtuma kuin eläkeiän nosto 65 vuoteen. Eläkeaika alkaisi 1.2.2005, mutta ilman päätöstä eläkkeen rahamäärästä. Heitä oli liian vähän tekemään päätöksiä.
Työhuoneen vuokrasopimus päättyi tammikuun viimeiseen päivään. Työpöytä piti siirtää kotiin, olinhan pudonnut johonkin kummalliseen välitilaan ilman tuloja. Vasta vuoden kuluttua eläke oli laskettu ja minulle annettiin arvonimi "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä kuolemaan asti. Tästä sain kuulla vasta Kelan tädin tehdessä laskelmia kannattavuudesta ottaa Kelan lisäosa ottaen huomioon odotettu elinikä 80 vuotta.
Hyvissä ajoin eläkeuudistusta kutsuttiin meidät 63 -vuotiaat kuulemistilaisuuteen. Kukaan ei osannut kysyä mitään luennon jälkeen. Eläkeasioista päättävää nuorta miestä nykäisin hihasta kertoakseni Venäjän mummojen kattilan kansien kalistelusta eläkkeen maksun laiminlyönnistä. Mies pyysi, etten puhuisi ääneen asiasta.
- Vaikka työni on eläkeasioiden parissa, on vaikea pysyä mukana, niin nopeata on asetusten muuttuminen.
Olenkin tullut ajatukseen, että meille on annettava, mitä meille kuuluu kerjäämättä, ilman valitusten tekemistä portaasta toiseen. Kuinka päätös voisi olla oikea, kun minä puhun toista ja lakia luetaan irtolehtipainoksena kuin piru raamattuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti