Nimipäivät kuningaskunnassa

Suomi-neito on kahden hallitsijamaan välissä tasavaltana. Valtaapitävät ovat tyytymättömiä suomalaisuuteen. Kuuntelevat herkällä korvalla kuiskutuksia, mitä meistä sanotaan. Mediaseksikkyys tuntuu olevan tärkein arvioinnin kohde. Puhutaan kasvusta ja vakaudesta intohimoisesti, mitä sillä nyt itsekukin tarkoittanee. Toimittaja haksahti haastattelussa Linnan juhlissa Pertti Kurikan kohdalla ottaen esille vammaisuuden pohjaksi. Sai terveen palautteen Pertiltä, ettei hän pitänyt vammaiseksi leimaamisesta. Toimittaja pyysi anteeksi. Eikö särkyisi minussa?

- Joko se Kyttyrä kävi? Kysymyksen esitti saman talon asukas, kun naiset olivat varanneet ajan samaksi päiväksi. Ensiksi tulleella naisella oli nimi, mutta näkyvän valuvian mukaan talon naiset puhuivat poissaolevasta.
- Mikä sinä Keppijalka olet ketään nimittelemään? Olisin voinut antaa takaisin samalla mitalla vastaukseni.

Katsoin ensiksi tulleen asiakkaan poistumista tyhjän aula poikki naulakolle. Siivoojan työllä hän oli itsensä elättänyt. Apua oli riittänyt sisarusten lasten opiskeluihin. Yläselän epämuodostuma jäi muodikkaiden vaatteiden alle. Englannin kuningatarkaan ei ole kuninkaallisempi esiintyessään kansan parissa kuin ykkösasiakkaani. 

- Sinäkö olit se kuninkaallinen?

Totuus on tarua ihmeellisempää. Hyvää nimipäivää pikku-Britalle kruunun alle. Venäjällä varoitetaan lapsia matkustamasta Suomeen. Korkean tason diplomatiaa noudatetaan maiden välisissä kekusteluissa. Lännessä puhutaan familjesaken, idässä kysellään kissojen kuulumisia, etelässä ranskalainen rakastajatar pääsi julkisuuteen. Kotimaiset keskustelut liittyvät presidentin tarpeellisuuteen. Voi, meitä. Olenko elänyt turhaan? Palasiko isäni sodasta elävänä turhaan? Kuoliko vaatturinopin käynyt setäni torpparin poikana turhaan? Katujätkät käyttävät meitä hyväksi kuntoutustuella, kehuvat lomillaan  meidän lomattomien kuullen. Onko elämässä mikään enää yksityisasia? Nettipajan kuvalla sanan varsinaisessa merkityksessä.