keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ajatukseton aamu

Epäonnistuminen on viivytys, ei tappio.
Se on väliaikainen kiertotie, ei umpikuja.

Savukosken yläpuolella ei aurinko laske vähään aikaan. Kolarin alapuolella odotetaan huomista. Sen kuulen toukokuun viimeisen päivän aamuna, kuinka pitkälle aurinko on ehtinyt. Näin sai elämäni toukokuu merkityksensä yön pimeydessä. Elokuun elegiasta tulee jälkiviisauden aika. Jos siihen asti annan käsieni täristä kuin naapurin Elisabetin saadessaan hepulin residenssin ämpäripään kahvihetkessä.

"Minussa on puutarha,
nopeasti kukkinut,
ja hiljainen nyt.
Minussa on koivu,
joka tuhlasi surutta,
lehtensä jo toukokuussa.
Surutta, vihellellen, hyräillen." Tommy Tabermann

Viivytys kiertotiellä on tullut kalliiksi. Koko elämäni on hukkaan heitettyä aikaa 12.  ikävuoden jälkeen. Vieraalla paikkakunnalla 8 vuotta ulkokuntalaisena. Oman kunnan anti ennen sitä oli 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan. Laskin Tuusniemen kevään ylioppilaat. Vain kaksi kourallista loppunsa edellä. Palasin 5 -kymppisenä takaisin vanhempieni tarvitessa apua. Torjunta tuppautui henkeen.
- Älä tule meitä opettamaan.
- Sinä olet suureen tottunut maailmalla.
- Eihän sulla ole muuta kuin tyhjä pää ja tuulen huuhtoma pee.

Voi, Anna Ester, se oli hulluin kohtaus elämässäni. Kunnanjohtaja tökki sosiaalijohtajaa kylkeen, kun puhuin maksujen päällekkäisyyksistä. 
- Antaa mennä läpi, otetaan takaisin huomenna muuttamalla tietokoneella tehty palkkalista pystystä vaakaan. Omaishoidontuesta käteenjäävä osuus piti häivyttää näkymättömäksi. Minulle maksettiin, isältä perittiin palvelumaksuna takaisin. Tulos vaati mittavan paperishown ja palkanlaskijan työn. Sama epidemia vaivaa koko Suomea. Selvistä päätöksistä pitää valittaa, odottaa vuosikausia tyhmää päätöstä, kun ei ole ymmärretty valituksen aihetta. Uusi valituskierros odotuksineen yhtä ymmärtämättömien henkselinpaukuttajien kautta. Siitä päätöksestä ei ole valitusoikeutta.

Hetken se kirpaisi päätöksen luettuani. En tunnustanut kielteistä päätöstä tappioksi, vaikka yrityksessä olin epäonnistunut. Kunta järjesti väliaikaisen kiertotien amazing race -pelissä. Mikään osa-alue ei päättynyt umpikujaan. Jossakin muualla tehtiin epätoivoiset teot. Purnun Mauri oli aina tekijä, olipahan ketä aina epäiltiin ja passitettiin vankilaan. Hänestä tuli minulle ihmeitätekevän kirjekuoren suojelija, jota ei pyhimykseksi ole julistettu.

Käskyt uusiksi, jos on päässyt unohtumaan, on edennyt viidenteen kieltoon: Älä tapa.
Tuliukko-blogi odottaa tekstiversiota. Päivityksessä on viivytyksiä, kun areena uudistui. Siinä odotellessa tapetaan kaikki, mikä vielä näyttää elonmerkkiä. Hyvinkäällä se aloitettiin ja jatkoa seuraa. Mikä sen pahan tappaisi meillä. Harakka huokaa myötätunnon eleestä, jossakin muualla luovutaan aseenkäytöstä.



areena.yle.fi/radio/1570091

Tulossa: Yle Radio 1 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti