Vaalitohinan keskellä katsoin Mama Africa -elokuvan. Kävin äänestämässä ennakkoon ja tänään uudelleen ennakkoon asiointimatkalla. Stay upit eivät pysy paikallaan, vaan valuvat makkaralle kuin Magdaleenan sukat. On hankittava uudet, enhän tiedä milloin joudun The Bookin kuvaajan kohteeksi. Istun Thaipaikassa juon rypälemehun ja kannullisen vettä. Vielä en tiedä, menenkö sinne henkeä haukkoen, mustenevin silmin vai ihan pää pystyssä.
Lohikäärmeen vuosi alkoi huomaamatta. Mietelause on uutta nousutahtien loputtua. Koskee totuutta. Vaikka sitä ei olisi, ei se ole menettänyt merkitystään. Se tulee eteen 12 vuoden syklin jälkeen. Presidentti tuli valituksi 6.2.2000 minun osallistumatta muuten kuin äänestämällä. Se muutti kuitenkin merkittävästi elämäni ennen ja jälkeen omaishoidon. Työnä se oli täyttä työtä profeettana omalla maalla. Jälkeen siitä tuli minun oma hömppä, joksi presidentintekijänä omaa osuuttaan korostava johtaja selän takana puhui. Hän joutui jättämään johtajan virkansa ja sai suojatyöpaikan mielenterveyskuntoututuksen järjestäjänä.
Kuuden vuoden kuluttua olin jo verkkokirjoitustaitoinen. Osallistuin verkkokeskusteluun, sain presidentintekijöiltä kirjeen kotiin ja arvat maksettavaksi. Se loukkasi minun äänioikeuttani yhdellä ilmaisella äänellä. Taas mieleterveyshoitajat kunnostautuivat. Näissä vaaleissa vielä kerran tuli puolueen mieli mitatuksi. Puuseppiä ei enää tarvita kuin matkalle miehiä laittamaan.
Mama Africa puhui totuudesta rotunsa puolesta kaksi kertaa YK:ssa. Samaistun hänen toimintaansa Etelä-African kuningattarena. Nelson Mandela odotti vankilassa päivää, jolloin rotusorto poliittisesti on loppu.
Nämä 12 vuotta on minulle ollut täydellistä eristämistä yhteiskunnasta. Luen sen rivien välistä asioidessani lääkärissä, Kelassa, verotoimistossa ja projektikoulutuksissa. Aina joku nostaa itsensä sanojan paikalle puoluepoliittisesti. Ääni kellossa on voimistunut sijoittajien taholta. On pitänyt turvautua valittaamaan itsensä välittämisen puolesta. Muukalaisten hautausmaa odottaa. Kuka on vaatimassa puoluepolitiikkaa kansalaisjärjestöihin?
Mama African muistolle hänen omilla sanoilla.
Kiitos, naiset ja herrat.
Tervetuloa konserttiimme!
En puhu ranskaa kovin hyvin, yritän kuitenkin.
Kiitos, naiset ja herrat.
Tervetuloa!
Seuraavasta kappaleestamme pidämme kovasti.
Ympäri maailman on ihmisiä, jotka joko pitävät tai eivät pidä meistä.
Kolmas ryhmä sanoo:
Siellä se Miriam Makeba taas laulaa politiikkaa.
Mutta minä vastaan heille.
Minä en laula politiikkaa.
Minä laulan totuuden. (Mika Kaurismäki, kiitos)
Soweto Blues
Ennen Ahtisaaren rauhanpalkintoa tiesin lähetystyöntekijöiden kertomana African rotusorrosta. Puhtaan veden puute bilhartsioineen ei ollut niin koskettava kuin mustan miehen kohtelu valkoisen autonkuljettana. Herrat söivät hotelleissa, mustille tuotiin ruokaa takaoven taakse rappuselle. Koko seurue ei voinut aterioida yhdessä.
Punkin ja lepakon puremien lisäksi meille on tullut puhtaan veden puute. Sijoittajille pitää vetää vesijohtoverkosto. Jätemaksua peritään alkuperäisiltä, kun ovat perintönsä omistajia paperilla. Maksamattoman laskun perii Intrum Justitia ja laskun lähettäjä mittaa määräalan lapsuuskodin uimarannasta. Lapset sanovat: "Khawuleza, mama! Kiiruhda, äiti! Älä anna niiden ottaa sinua kiinni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti