maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulumieltä


Vaaliteema lasten ja vanhusten oikeudesta elämään on kiinalaista viisautta. Joulun sivuuttajat pakanallisena juhla-aikana yrittivät opettaa minua omaishoitajana. En antautunut keskusteluihin heidän kanssaan. Työtyivät omalla luvalla peremmälle isää käännyttämään. Vanha julistaja esitteli itsensä konsultti/todistajaksi. En halunnut tehdä enempää tuttavuutta hänen kanssaan. Siitä alkoi joka viikkoinen piiritys.
- Japanissa kunnioitetaan vanhusta, että kaksin käsin ojennetaan hänelle kaikkea tarvitsemaansa. Vastasin tähän opetukseen.
- Vaikka seisoisin käsilläni ja tekisin akrobaattitemppuja, ei hoitamiseni menisi sen paremmin perille, jos ei ole vastaanottokykyä. Painostus alkoi viikottain vaihtuvan parin kanssa, mutta vaadin viimeiseen asti heitä ilmoittamaan, mistä on kysymys. Paratiisiähän he tahtoivat meille luoda tänne maan päälle. Se luomisentyö jäi puolitiehen siellä ja jatkui yrityksenä täällä. Mönkään meni kuitenkin, kun talossa on summerit. Voi kysyä, kuka on pyrkimässä sisälle.
Poliitikot ovat saaneet aikaan tämän joulusopan. Kotimaisella kysynnällä pitäisi estää laman seuraukset. Eikä eurokriisi ole lasten eikä vanhusten syytä. Seuraukset kuitenkin tulevat heidän kestettäväkseen. Maailmat ottavat mittaa toisistaan kuin gladiaattorit Rooman herruuden puolesta ja vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti