Äkäskeron Sylvester

Yksi tie, monta matkaa. Kuukausi on kulunut kirkkovuotta. Odotin lähtöä joulunviettoon kaksi viikkoa. Pakkasin matkalaukut vasta viimetipassa aattoaamuna. Olin siirtänyt lähtöaikaa viimeisellä junalla. Jos junavuoro olisi peruttu, palaisin asemalta kotiin.

Saman tunnetilan elin monta vuotta sitten. Matka Tunisiaan olisi edessä. Hankin kaikki tarvittavat asiakirjat ja rokotukset. Olin sairas lentopelosta, mikä oli pitänyt minut maankamaralla suunnittelematta mitään lomamatkoja etelään. Matkalaukut piti vaihtaa uusiin Tukholmassa. Imuroin ennen joulua samat laukut. Siitäkö lie matkallelähdönvaikeus herännyt henkiin.

Kannoin vetolaukun  kädessä, käsilaukun ja pikkulaukun toisessa. Pienet pyörät eivät pyörineet lumessa. Hissit eivät toimineet, joten rappu kerrallaan ylös asemalaiturille. Juna tulee ajallaan, asemalla ollaan vastassa, Mossella oli uusi turkinhelma vahdittavaa. Ei edes lipaissut minua. Kaikki sujuu ennakkosuunnitelman mukaan, minkä sähkökatkos aiheutti ylimääräistä vianetsimistä. 

Valot syttyi, Jeesus syntyi, enkeli sen tiedon toi. Jatketaan juhlaa perinteisesti. Mosse saa metrinmittaisen luun vartioitavaksi hakiessaan huomiota. Itse yritän olla mukana vähin äänin, etten näyttäisi olevan vuoden kuluttua laitospaikan tarpeessa. Tapaniaaamuna on poislähdön aika samalla kyydillä kuin lentokentälle lähtijä. 

Lumi on lisääntynyt kadulla palatessani. Avaan ison portin avaimella, siirrän laukut portin sisäpuolelle. Minua puhutellaan selän takaa. 

- Olisiko rouvalla antaa 10 euron seteliraaha?

- Ei ole, kaikki on kortilla.

Näen pienen miehen kiireesti jatkavan matkaa. Suljen portin, siirrän matkalaukkuja askeleen eteenpäin jättäen lumeen jäljen. Laps hankeen hukkuu, unohtuu ennen sisälle tuloa.

Jääkaapissa on ruokaa ja maanantaina käyn sairaalan poliklinikalla sopimuksen mukaan. Tilanne vähän parempi. Uusi aika tarkastusta varten. Jos silloin oireet eivät ole hävinneet, tutkitaan tautia ottamalla koepaloja. En olisi tuota uskonut, että minusta tulisi ennakkotapaus idän taigapunkin puremana borrelian hoidossa. Olisihan siihenkin löydettävä parannuskeino. Pahimmat oireet ovat poissa, mutta jotakin on jäljellä. 

15. yö on saapunut painajaisineen ja sitä on kestänyt koko viikon. Sekin on hyväksyttävä elinkellon rytmiin. On palattava päiväjärjestykseen nauttien "Illallinen yhdelle" jo alkuillasta ja sitten nukkumaan. Pakolliset paukutukset taivaalle kuulen varmasti, mutta kun sen tiedän, en häiriinny muiden uuden vuoden vastaanottamisesta. Sotajoulu on takana ja edessä. Mitä on siinä välillä, näkee vuoden kuluttua. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää kuin uusi hallitus vaalien jälkeen. Olisiko minulla vielä jotakin annettavaa?
Tärkeintä on omistaa, tärkeämpää olla, elämästä viis veisataan 2011.